Kirjasta kankaalle

Ohjaaja Ville Jankerin uusin elokuva Metsäjätti (2020) pohjautuu kirjailija Miika Nousiaisen samannimiseen menestysromaaniin kertoen ajankohtaisen tarinan suomalaisen puunjalostusteollisuuden ahdingosta ja sen vaikutuksista ulottuen yhtiöiden johtoportaasta aina yksilötasolle asti. Pitkään kehitteillä ollut projekti lähti liikkeelle tuottaja Rimbo Salomaalta, joka tarjosi sitä Pussikaljaelokuvasta (2011) tutulle yhteistyökumppanilleen Jankerille, joka alkoi laatia romaanin pohjalta käsikirjoitusta.

Sitten minä otin yhteyttä Timo Turuseen. Tunnen Timon vuosikymmenten takaa ja olemme kirjoittaneet yhdessä erilaisia juttuja, julkaisemattomia. Meillä oli kehitteillä pitkäelokuva Zombiristeily, mikä ei koskaan toteutunut, mikä on hirveän harmi.

Nousiainen antoi alkuperäisteoksen henkeä kunnioittamaan pyrkiville Jankerille ja Turuselle melko vapaat kädet elokuvasovituksen suhteen. Metallimusiikkia fanittavan kirjailijan ainoa vaatimus oli, että jos elokuvaan saataisiin Metallican musiikkia niin The Black -albumilta ei tulisi käyttää yhtään kappaletta. Metsäjätti sisältääkin paljon hienoa musiikkia säveltäjä Marko Nybergiltä sekä suomalaisen pop-musiikin klassikoita, joilla tuettiin elokuvan 1980-luvulle sijoittuvia takaumia.

1980-luvun ajankuvaa ja Metallicaa

Metsäjätissä rinnastetaan aluepoliittisesti Helsingin ultramodernia nykyaikaa edustava kalasataman Majakka-tornitalo ja kuvitteellisen Törmälän maalaiskylän pysähtyneempi ilmapiiri. Jankeri luotti päähenkilö Pasin (Jussi Vatanen) lapsuuteen 1980-luvulle sijoittuvien takaumien rosoisen ilmeen luomisessa yhteistyöhön tuotantoryhmän eri jäsenten kanssa.

Jotkut ohjaajat piirtävät ja miettivät kaikki kuvansa, mutta minä visuaalisen maailman rakentamisen yhteistyössä kuvaajan kanssa ja tässä tapauksessa Aarne Tapola oli sitten se, kenen kanssa suunnittelimme, ja tietenkin lavastaja ja puvustaja ovat osa sitä prosessia.

Elokuva on 1980-lukulaisen ajankuvansa lisäksi temaattisesti lähellä aikakauden suuryritysten ahneuden ja juppikulttuurin kuvauksia Local Hero – Kylän sankari (1983) ja Wall Street – rahan ja vallan katu (1987). Tuolloin nuoruuttaan viettäneen Nousiaisen kirjassa keskeisessä osassa oleva Metallica-yhtye ja sen musiikki piti alun perin kustannussyistä kirjoittaa tarinasta ulos.

Otan pisteet itselleni siitä, että saimme Metallican lopulta elokuvaan mukaan. Sanoin tuottaja Rimbo Salomallee, että pitäisikö meidän vaan niin kuin kysyä ja katsotaan sitten, miten käy. Minä ja Miika Nousiainen kirjoitimme Metallicalle kirjeet. Miika tietenkin puhui siitä, miten tärkeä bändi Metallica on hänelle ja sitten minä kirjoitin, että Suomi on metallimaa eikä meillä ole paljoa rahaa.

Sinnikäs yrittäminen lukuisine sähköposteineen palkitsi lopulta elokuvantekijät, jotka saivat suomalaiselle tuotannolle poikkeuksellisesti kuvata maailmanluokan bändin Hämeenlinnan esiintymisen vuonna 2019 osaksi elokuvaansa.

Vähän siinä meni aikaa eikä tullut loppupeleissä myöskään maksamaan Hollywood-hintoja, vaan Suomihinnoilla mentiin, mikä on tietysti heille mitättömiä rahoja, mutta meille se mahdollisti Metallican mukaan saamisen.

Huumoria vakavien aiheiden keskellä

Metsäjätti on Jankerin sanoin draamaelokuva, jossa kerrotaan traaginen tarina globaalin markkinatalouden vaikutuksista pienten työtätekevien ihmisten elämään. Jankeri halusi kuitenkin korostaa myös huumoria, joka nousee esiin kirjan kautta.

Nousiaisella on vähän tragikoominen huumori, joka itse asiassa on aika mustaa. Elokuvaa pidän kuitenkin genreltään draamana. Tässä on joitain hymyilyttäviä kohtauksia, mutta ei tämä mitään slapstickiä ole.

Metsäjätin tragikoominen pohjavire saavutettiin käsikirjoituksen humorististen osuuksien lisäksi elokuvallisesti paljolti Suomi-Filmin vanhoja paikkakuntien esittelyelokuvia muistuttavan alun sekä voice-over -kertojan avulla.

Voice-over tuli itse asiassa aika loppuvaiheessa käsikirjoitusta mukaan. Halusin laajemmin esitellä, miten Suomi on tullut metsästä ja rikastunut metsästä.

Maaseudulta kaupunkiin ja takaisin

Suurimpana muutoksena kirjaan verrattuna oli keskittää elokuvan kerronta Jussi Vatasen esittämän Pasin ympärille ja luoda tämän hahmolle selkeämpi kehityskaari Metsäjätti-yhtiön ylenemisinnokkaasta pikkupomosta oman toimintansa moraalin kyseenalaistavaksi ihmiseksi.

Elokuva eroaa kirjasta siinä, että kirjassa Pasi on heti aika pahoillaan siitä, mitä hän on menossa tekemään mutta elokuvassa on toisin. Elokuvassa Pasi vain lähtee tekemään, mitä tehdä täytyy. Näin saimme hahmoon kehityskaaren.

Nousiaisen kirjasta jo sen julkaisun aikaan kiinnostunut Jussi Vatanen halusi itse näytellä juuri Pasin roolin. Jankerin mukaan hahmon luominen ja sisäistäminen yhteistyössä Vatasen kanssa sujui luontevasti.

Jussi on Sonkajärveltä kotoisin oleva maanviljelijän poika, joka on tullut teatterikouluun Helsinkiin eli hän kokenut vähän samaa kuin Pasi.

Samastumisessa tarinaan auttoi myös kaupunkilaista elämää aiemmissa elokuvissaan luodanneen Jankerin oma tausta pikkupaikkakunta Kolarissa asumisesta.

Onneksi minullakin oli se oma maaseutu, menneisyys pienessä kylässä, mistä ammentaa. Oli mielekästä käsitellä pienten paikkakuntien mentaliteettia, mitä aikaisemmissa leffoissa ei ole päässyt tekemään.

Metsäteollisuuden varjossa

Miika Nousiainen pohjasi kirjansa omiin ja perheensä kokemuksiin metsäteollisuuden varjossa elämisestä. Aihettaan realistisesti lähestyvää elokuvaa kuvattiin pienissä osissa useilla eri paikkakunnilla ympäri Suomea. Törmälän tehdas jouduttiin koostamaan kolmesta eri tehtaasta, koska tuotantoryhmä ei päässyt kuvaamaan toiminnassa olevalle vaneritehtaalle. Tähän tarkoitukseen kaavailtu Säynätsalon tehdas lakkautettiinkin juuri heinäkuun lopussa. Jankeri suhtautuu murheellisena mutta ei yllättyneenä elokuvan heijastelemaan ajankohtaiseen todellisuuteen ja UPM:n Kaipolan tehtaan sulkemisuutisoinnin herättämään yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Viikko sittenhän se uutinen tuli. Se oli aika pysäyttävää ja jotenkin absurdia katsoa pääuutislähetystä, jossa ollaan Kaipolan tehtaan portilla ja tehtaan tai konsernin joku välipomo käyttää lähes täsmälleen samoja fraaseja kuin meidän leffassa.

Jankeri tarjoaa elokuvassaan kuitenkin myös valoa synkkien talousnäkymien keskelle korostaen ihmisten välistä ystävyyttä ja sinnikkyyttä voimavaroina.

Kohua herättänyt työttömyyskuvaus ja sotaelokuva

Filmografiansa repertuaaria rohkeasti laajentamaan lähtenyt Jankeri on jo vauhdilla viemässä eteenpäin seuraavia projektejaan. Tekeillä on pienemmälle yleisölle suunnattu adaptaatio kirjailija Ossi Nyymanin työttömyyttä käsittelevästä autofiktiivisestä romaanista Röyhkeys (2017), sekä The Lighthousen (2019) mökkihöperyyden suomalaisversiolta kuulostava elokuva Bengtskärin taistelusta.

Tekeillä on sotaelokuva Bengtskärin majakasta. Se on vähän kuin Pussikaljaelokuva kohtaa Pelastakaa sotamies Ryanin. Tarkoitan tällä sitä, että elokuvan tapahtumat alkavat välirauhan aikana, jolloin majakalla on kuuden hengen vartio eikä yhdentoista kuukauden aikana saarella niin sanotusti tapahdu mitään, mutta sitten alkaa jatkosota.

Jankeri on Metsäjätin kuvausten tavoin selkeästi nauttinut uusien ja hyvin erityyppisten projektien eteenpäin viemisestä.

Nuo kaksi ovat nyt tässä päällimmäisinä. Pientä ja suurta.

Lue myös