Timo Koivusalo on luomallaan Pekko-hahmolla suomalaisten sydämiin tiensä vienyt viihdetaiteilija. Itsekin keikkaelämää viettäneelle Koivusalolle on pitkään ollut haaveena tehdä elokuva kahdesta, ehkäpä legendaarisimmasta, suomalaisesta viihdetaiteilijasta, Tapio Rautavaarasta ja Reino Helismaasta. Ja kunnianosoituksestahan Kulkuri ja joutsen -elokuvan tekemisessä on kysymys.

– Kyse oli puhtaasta henkilökohtaisesta ihailusta. Sai tehdä elokuvan omista sankareistaan ja syventää tietojaan heistä - heittäytyä heidän maailmaansa ja siihen aikakauteen, jolloin he elivät. Puhdasta kunnianosoitusta lähdin tekemään alun perin, jos kohta tämä ei olekaan mikään kiiltokuva kavereista, niistä löytyy myös särmää.

Koivusalo tunnustaa myös olleensa utelias näkemään mitä viihdyttäminen oli ennen ja samasta työstähän siinä oli kysymys kuin nykyäänkin, maailma ympärillä on vain muuttunut. Viihteen tekijän tie on Koivusalolle tuttu onhan hänellä takanaan mm. viisi Pekko-elokuvaa. Paineita Koivusalo ei sano ottaneensa siirtyessään komedioista vakavan elokuvan pariin.

– En ottanut paineita muussa vaiheessa, kuin menin ensi kertaa kysymään Rautavaaran tyttäriltä ja Markku Helismaalta, Repen pojalta, että mitä mieltä he olisivat, jos lähtisin tekemään tätä elokuvaa. Ja kun he suostuivat ja lupasivat kaiken mahdollisen apunsa ja tukensa, niin minulta oli paine pois. Mikään sellainen genre-ajattelu, että olen aikaisemmin tehnyt komedioita ja minut tunnetaan koomikkona ja viihdeheppuna, niin ne eivät painaneet, koska näiden Pekkojen tekoaikaan on tavallaan lunastanut teknisen porukan silmissä oman asemansa ja samoin näyttelijöiden silmissä. Loppujen lopuksi tunsi ettei ole velkaa kuin näille alkuperäishepuille, jotka toivottavasti pilven päältä hymähdellen katselevat tätä meidän touhua.

Kulkuri ja joutsen on viihdyttävä ja humoristinen elokuva, mutta se sisältää myös vakavan tarinan keikkamiesten elämästä. Viihdyttäjän arki tulee hyvin esille.

– Se viihdyttäjän arki: vaikka sielussa olisi kuinka synkkä päivä, niin ulospäin pitää hymyillä ja saada porukka nauramaan, muuten sinulle ei ole käyttöä. Sellainen ’koomikko on kyyneleet’ teema, siinä on jo mukana koko ajan sellainen tietty mollisointu , että vähän kuin suomalainen iskelmä, niin halusi siihen vähän samanlaisen tunnelman ja rytmin. Eli vaikka se on rempseetä, niin silti tavallaan se haikeus on koko ajan läsnä ja tietty lopullisuuden tuntu alusta asti, että sellainen viihdyttäjä ja hauskuuttaja, joka on pelkkää höttöstä kermavaahtoa, niin ei sellaiselle kukaan edes naura. Tietty kipeys ja elämänmaku pitää olla mukana ja sen halusin tähän ehdottomasti tuoda.

Tapsa on Tapsa

Kuten suomalaisissa elokuvissa yleensä näyttelijätyö on Kulkurissa ja joutsenessakin vertaansa vailla olevaa. Niin Tapio Liinoja Rautavaarana, Martti Suosalo Helismaana kuin Heikki Nousiainen Esa Pakarisena, muita näyttelijöitä unohtamatta, tekevät loistavaa jälkeä. Koivusalo oli jo pitkään kaavaillut Liinojaa Rautavaaran rooliin, eikä muissakaan roolivalinnoissa ole epäonnistunut alkuunkaan.

– Liinoja on pisimpään ollut mielessäni ja sitä silmällä pitäen häntä käytin jo Pekko ja massahurmaaja elokuvassa testatakseni kuinka hyvin tulemme toimeen, mutta en toki hälle paljastanut kieroja suunnitelmiani. Suosalo ja Nousiainen varmistuivat pikku hiljaa ja päätin, että he ovat oikeat heput tähän ja nyt tulee tuskan hiki, kun ajattelee että niissä olisivat olleet jotkut muut, niin hyvin he loksahtivat niihin rooleihin. Ja kun alettiin kuvata, niin tajusin, että ei perhana: ’jätkät tekee tän loistavasti.’ Jäi enää pelko, että hyväksyykö yleisö heidät ja nyt kun on kuullut, niin ihmiset ovat olleet ällistyksissään miten jätkät ovat heittäytyneet rooleihin.

Eikä turhaan Koivusalo malta olla monisanaisesti ylistämästä niin Suosaloa kuin Liinojaakin. Ja eihän elokuva musiikkimiehistä olisi mitään ilman musiikkia. Suosalo laulaa elokuvassa kaikki Helismaan kappaleet ja pääsee Liinojakin esittelemään laulutaitojaan, vaikka Koivusalo halusikin tuoda elokuvaan myös alkuperäisiä Rautavaaran esityksiä, joita oli hieman teknisesti muokattu ja paranneltu.

– Se oli sellainen perusajatus: halusin, että siellä on Rautavaaran Tapsan alkuperäinen ääni. Se liittyy meillä suomalaisilla kollektiiviseen muistiin ja eikä halunnut tehdä kaikkia lauluja uusiksi. Lähinnä se uskottavuus, että uskooko kansa että tuossa laulaa Tapsa, kun laulaa toinen Tapsa. Ja eikä siitä kukaan ole tullut ihan lynkkaamaan. Herroissa on jotakin sen verran samaa karismaa, että ne istahtaa.

Menneiden vuosien tunnelma henki vahvasti kaikesta elokuvan rekvisiitasta jo kuvausten aikana. Helismaan poika Markku oli ollut liikuttunut vieraillessaan kuvauksissa, kun hän näki lapsuutensa joulun pienintä yksityiskohtaa myöden.

– Markku sanoi, että nousi ihan kananlihalle kun tulee lapsuuteensa takaisin. Ja itsekin mietti, että niin se varmaan on - hieman hullu tunne.

Aikansa rock and rollia

Kuuden miljoonan keskitason budjetilla tehty Kulkuri ja joutsen on suurelokuva ja Koivusalo sanoo halunneensa nimenomaan kaikessa keskittyä itse elokuvaan ja näyttelijöihin ja jättää kaiken turhan ylimääräisen pois. Se näkyy myös elokuvassa, niin hieno Kulkuri ja joutsen on.

Tapio Rautavaara ja Reino Helismaa ovat menneiden vuosien viihdekuninkaita ja Koivusalo on onnistunut kertomaan heidän ystävyytensä tarinan hyvin nykyaikaan toimivasti. Tapsan ja Repen tarina on loppujen lopuksi niin rock, että se varmasti istuu myös nuoremman sukupolven tajuntaan ja vähintäänkin käy hyvin kaksituntisena oppiretkenä 50-luvun kotimaiseen viihdemaailmaan ja kahden miehen väliseen ystävyyteen, jotka toimivat myös silloin universaalein säännöin.

– Luulen, että ei se perusinhimillinen tarina ystävyydestä, johon tulee voimakas välirikko ja sopiminen ennen kuin toinen poistuu tästä ajasta, niin se ei ole mihinkään ajanjaksoon sidottu. Puhumattakaan näiden tyyppien tarinasta ja persoonasta. Uskon, että nuoremmalle ikäpolvelle se herrojen tapa elää, niin sehän oli täyttä rock and rollia, vaikka siitä ei puhuttu. Nämä herrat jos ketkä olivat kiertolaisia ja elivät sitä omaa elämäänsä ja unelmaansa, joka tosin oli raakaa työtä myös.