Kylmän sodan kuvauksen aika

Raija Talvion hyvä käsikirjoitus houkutteli elokuvan tekoon. Siinä on hienot, uskottavat henkilöt. Tarina on hauska ja viisas. Kylmää sotaa ei ole käsitelty kotimaisessa elokuvassa – nyt on sen aika.

Ohjaaja Taru Mäkelän uutuuselokuva Mieletön elokuu vie tapahtumiin, jolloin kylmä sota jakoi Euroopan ja esti rakastavaisia saamasta toisiaan.

Helsingissä järjestettiin 28.7.–6.8.1962 Maailman nuorison ja ylioppilaiden VIII maailmankonferenssi. (Vasemmisto)nuorten festivaalille tulee myös tsekkiläinen muusikko Jan (Miroslav Etzler).

Osa Helsingin nuorista ei pitänyt festivaalista ja he alkoivat mellakoida. Kaduilla syntyi rajuja yhteenottoja, jotka poliisi taltutti.

Kylmä sota oli vainoharhaisuuden aikaa. Nyt tuntuu kummalliselta, että helsinkiläishuligaanien rettelöinti nuorisofestareilla raportoitiin suoraan presidentti Kennedylle.

Uusi Kati

Elsa Aholla (Kati Outinen) on hattukauppa Helsingissä. Hänen elämänsä on järjestyksessä, kunnes eräänä päivänä mies, jonka hän luuli kadottaneensa, palaa takaisin. Voidakseen saada onnensa Elsan täytyy luopua paljosta. Onko hän valmis tuntemattomaan tulevaisuuteen?

Mieletön elokuu tuo Outisen kankaalle uudessa roolissa.

Hän nauraa, tanssii ja vähän sekoileekin. Raija kirjoitti Elsan roolin Katille.

Elokuvassa nähdään myös muun muassa Elena Leeve, Laura Birn, Esko Salminen, Miroslav Etzler ja Krystof Hádek.

Mäkelä ei koekuvaa näyttelijöitä. Hän ei etsi, vaan löytää.

Kun suomalaiset näyttelijät olivat minulle tuttuja, tiesin millaista on työskennellä heidän kanssaan. Myös Miroslav Etzler ja Krystof Hádek löytyivät nopeasti. He ovat isoja nimiä Tšekissä, samoin pienen roolin venäläisenä runoilijana Andrusenkona tekevä Jan Budar, joka on tunnettu koomikko.

Etzler on köyhän naisen Jeremy Irons. Hádek on Elena Leeven keskieurooppalainen sukulaissielu. Hádek ja Leeve ovat samanikäisiä ja aloittaneet näyttelijänuransa jo lapsina.

Aikamatka

Mäkelästä oli hienoa tehdä kesään 1962 sijoittuvaa elokuvaa, siirtyä kuin aikakoneella vuosikymmenien taakse.

Oli aika haastavaa puvustaa avustajatkin aikakauteen. Se vaati paljon materiaalia ja henkilökuntaa. Ja etsiä kuvauspaikkoja ja saada ne 1960-luvun luvun alun tyylisiksi.

Mieleeni on erityisesti jäänyt studiojakso Prahassa. Teimme sen suurella koneistolla, siellä on valtava ammattitaito. Prahassahan kuvataan koko ajan isoja kansainvälisiä tuotantoja.

Mielettömällä elokuulla on ollut pitkä tie.

Raija Talvio sai 10 vuotta sitten Helsingin kaupungilta apurahan käsikirjoitusta varten. Silloin päätimme että jonain päivänä tämä elokuva on valmis!

Aika kului lähinnä rahoituksen hankkimiseen.

Tämä on pitkäjänteistä työtä. On täytynyt olla melkoinen maratoonari.

Muistatko?

Olen onnellinen, että saimme urakan loppuun. Nyt se on kuin kirje, jonka olen lähettänyt ihmisille toivoen, että he ottavat sen vastaan, avaavat ja nauttivat.

”Kirje” on jo saanut erittäin hyvän vastaanoton. Se on herättänyt paljon myönteisiä reaktioita ja omakohtaisia muistoja.

Elokuvan myötä olen saanut enemmän tietoa Helsingin nuorisofestivaalista ja muista tapahtumista. Ja sitä tulee lisää, kun ihmiset muistelevat.

Elokuu 1962 on tuonut ohjaajan mieleen värit.

Olin 3-vuotias. Muistan, että koin värit vahvasti. Siksi halusin kuvata aikakauden värikkäänä.

Ihminen on kaikki

Mieletön elokuu esitettiin Hampurin elokuvafestivaalilla syyskuun lopussa, ja se on valittu kalifornialaisen Mill Valley -elokuvafestivaalin ohjelmistoon. Kalifornian elokuvainstituutin ylläpitämä perinteinen festivaali on profiloitunut sisältöpainotteiseksi festivaaliksi, jolla on suuri kaupallinen merkitys ulkomaisten ja independent-elokuvien Pohjois-Amerikan levityksessä.

Olen todella iloinen kutsusta Mill Valleyn festareille. Se on USA:n kärkifestivaaleja, tekijälähtöinen ja tasokas.

Mielettömän elokuun sanoma on yksilön vapaus. Vapaus tehdä mitä sydän sanoo siitä huolimatta, mitä ympäröivät poliittiset järjestelmät ja valtahierarkiat väittävät. Ihminen on kaiken mitta, ei sortojärjestelmä.

Toivon, että katsojat viihtyvät elokuvan parissa. Se on helppo nähdä, mutta sitä on vaikea unohtaa. Vapauden ylistyslaulu.

Lue myös