Miehenjurrikka ajattelee ennen kuin puhuu

Sulevi Peltolasta on tullut suomalaisen nykyelokuvan työllistetyimpiä peruskasvoja. Esko Nikkarin tavoin hän on rooleissaan syventynyt suomalaisiin äijänköriläisiin. Peltolan minimalismissa pieni kasvolihasten nytkähdys kertoo enemmän kuin kymmenen repliikkiä. Hän on todellinen vähäisten eleiden mestari. Haaveiden kehässä hänelle on kirjoitettu loistorooli monien pettymyksien katkeroittamana nyrkkeilyvalmentajana. Ohjaaja Matti Ijäs on Peltolan työtoveri jo vuosien takaa. Millaiseksi ohjaajan ja näyttelijän työskentely on hioutunut pitkän yhteistyörupeaman aikana?

- "Parisenkymmentä yhteistyötä on kasassa, ja homma alkoi kun teimme suomalais-unkarilaista yhteistyöelokuvaa Tullivapaa avioliitto neljännesvuosisata sitten. Yhteistyö sujuu kuin pitkään aviossa olleella perheellä. Tämä on etu, koska Matilla on taipumus käyttää amatöörejä. Hän voi keskittyä vapaammin heihin, kun mukana on tuttuja rakennuspuitteita, tiettyjä luottonäyttelijöitä. Meille on kehittynyt puolin ja toisin kyky aavistaa, mitä toinen hakee. Siinä ei kauhean isoja käsimerkkejä tarvita."

Nyrkkeily ja näyttely

Haaveiden kehä sijoittuu nyrkkeilykehän liepeille. Oliko nyrkkeilyn maailma Peltolalle jo etukäteen tuttu?

- "Ohjasin televisioon Paavo pantteri -nimisen jutun, jonka teemana oli nyrkkeily. Silloin tutustuin tähän puoleen Juha Turkan avustuksella. Näytteleminen, kun se tehdään kunnolla, on aina kamppailulaji. Se on kauhean suomalainen laji, varsinkin teollisuuskaupunkien voimalaji. Siinä on myös dramaattisia elementtejä. Niitä tarvitaan, kun yritetään löytää kohtia, joissa ihmissuhteet ja aika ikään kuin tiivistyvät."

Peltolan ja 12-vuotiaan Mikko Alangon yhteisissä kohtauksissa oli valtavasti lämpöä. Miten Peltola mahdollisesti valmensi häntä?

- "Poika ei ole tehnyt näyttelemispuuhaa, mutta on pienestä pitäen nyrkkeillyt. Se on kontaktilaji ja keskittymislaji, ja se on valmentanut häntä siihen, että näytteleminen sujuu häneltä heti."

Itsetutkiskelu roolien taustalla

Peltola vertaa rooliaan elokuvassa Ijäksen tv-elokuvaan Johanneksen leipäpuu, jossa hän esitti myös pääosaa. Siinä oli samantyyppinen tematiikka, myös se kertoi Peltolan mukaan miehenjurrikasta, joka yritti viedä elämäänsä itsepäisesti läpi. Peltola näyttelee yleensä hiljaisten miesten rooleja, mutta Haaveiden kehässä hän on joissain kohtauksissa ehkä aggressiivisempi kuin monissa muissa roolitöissään. Peltola kuitenkin korostaa, että ei tässäkään liikaa tunteita tuhlata:

- "Rea Mauranen kritisoi roolihahmoani, että yhden hymyntapaisen se taitaa koko elokuvassa antaa…Tässä on silti tilanteita, jotka sallivat enemmän paljastamista. Ajattelutapani on kuitenkin se, että puhe ja touhuaminen on ajattelun jatke eikä toisin päin."

Hyvin sanottu. Miten Peltola pystyy sitten kerta toisensa jälkeen rakentamaan niin hersyviä tyyppejä? Mikä on hänen metodinsa hahmojen luomisessa? Onko se intuitio vai kenties ihmisten tarkkailu?

- "Olennaisinta on itsetutkiskelu, että löytää itsestään tyypillisyyksiä, pinttyneitä juttuja tai yleensä aitoja reaktioita asioihin. Eihän siinä suoria malleja välttämättä ole. Enemmän se pohja on joissain erittäin rikkaissa henkilöhahmoissa, joita on esimerkiksi Väinö Linnan teoksissa. Ei homma toimi pelkästään niin, että menisi torille ukkoja katsomaan, vaikka jäähän siitäkin mieleen malleja, että voi noinkin käyttäytyä, ihan pähkähullusti."

Pirtelöä palautteena

Vuosien varrella monissa rooleissa ahkeroinut näyttelijä saa myös runsaasti palautetta työstään. Erityisen monen mieleen on jäänyt Peltolan roolityö Ijäksen jo pientä kulttimainetta nauttivassa tv-elokuvassa Katsastus:

- "Katsastus on säilynyt sellaisena juttuna, jota tietyssä murrosiästä pääsyvaiheessa olevat nuoret miehet kokoontuvat edelleenkin katsomaan ja opettelemaan sen puheita ulkoa. Kerran Tampereen teatterikesässä kuljin aamuyöllä asematunnelin läpi, kun nuorisojoukko piiritti minut. Ajattelin, että nyt lähtee viimeisetkin rahat, mutta ne rupesivatkin toistamaan Katsastuksen repliikkejä tyyliin ’Sinä sitten otit pirtelön’. Tämäntyyppistä palautetta on tullut ympäri Suomea.

Toisaalta vanhemmat naiset muistavat minut Kotikadusta. Tv-julkisuus onkin toisenlaista, siinä näyttelijä koetaan tutuksi, tuttavaksi. Varsinaisista elokuvatöistä harvemmin tullaan kommentoimaan."

Suomalaisen miehen tulkkina Peltolasta onkin tullut julkisuuden hahmo. Miten kokenut näyttelijä itse suhtautuu julkisuuteen?

- "Viihdyn paremmin ilman sitä. Onhan se tietysti tämän työn välttämätön väline, mutta vain tiettyyn mittaan asti. Hyvä ystäväni ja kollegani, tässäkin elokuvassa esiintyvä Antti Litja on hyvä esimerkki: ei häntä missään näy poseeraamassa, mutta sinnikkäästi ja upeasti hän tekee työnsä."