”Olisin halunnut tehdä elokuvan Suomessa”

Useiden vuosien ajan työstetty fantasiaelokuva Imaginaerum (2012) on syntynyt yhtä jalkaa Nightwishin samannimisen albumin kanssa. Kunnianhimoinen musiikkifantasia perustuu yhtyeen johtohahmon, Tuomas Holopaisen, alkuperäisideaan. Elokuvan käsikirjoittaja-ohjaaja Stobe Harju kertoo, että alun perin tarkoituksena oli tehdä jokaisesta levyn kappaleesta musiikkivideo.

Minulla oli jo käsikirjoitukset 13 musiikkivideoon, kun ymmärsimme, että haluammekin kertoa ihan toisenlaisen tarinan. Ydinviesti haluttiin pitää samana kuin levyllä.

Harjun mukaan niin levyn kuin elokuvankin sanoma liittyy elämän tärkeimpien asioiden, kuten perheen, arvostamiseen.

Ajatellaan nyt vaikka Tuomas Holopaista henkilönä: hänelle ei taatusti ole bändi tärkeintä elämässä. Silti vedämme yhtäläisyysmerkit Tuomaksen ja Nightwishin välille joka kerta, kun puhumme hänestä. Sama pätee myös minuun: en minäkään ole yhtä kuin työni.

Tämän kantavan ajatuksen takia bändi on jätetty vähän taka-alalle leffassa. Elokuva ei kerro oikeastaan mitään Nightwishistä. Valkokankaalla nähdään täysin fiktiivinen orkesteri. Tarinan keskiössä on isän ja tyttären välinen suhde.

Imaginaerum on Stobe Harjun ensimmäinen pitkä elokuva. Aikaisemmin hän on ohjannut musiikkivideoita paitsi Nightwishille myös Poets of the Fallille ja Lovexille. Harjun mukaan pitkän elokuvan tekeminen ei ollut erityisen haasteellista verrattuna musiikkivideoiden tekemiseen.

Tärkeintä on hallita tarinankerronta. Yleensä musiikkivideossa tuodaan musiikin päälle tarina, nyt tuotiin musiikkivideon kantavia visuaalisia ideoita siihen tarinaan. Aloitimme elokuvanteon puhtaalta pöydältä, mikä teki kaikesta tosi yksinkertaista.

Kadonneita muistoja etsimässä

Raymond Briggsin lastenkirjaan perustuva Lumiukko-piirroselokuva (1982) on yksi Imaginaerumin taustavaikuttajista. Harjun elokuvan Mr. White on kuin irvikuva alkuperäisestä lumiukosta.

Yksi alkuperäisen suunnitelman musiikkivideoista rakentui Briggsin Lumiukko-stoorille. Se on tärkeä Nightwishin juurille, ovathan he tehneet coverinkin piirroselokuvan kuuluisasta tunnussävelmästä.

Meidän elokuvassamme lumiukko on enemmän kuin pelkkä pääpahis. Se on personoitu dementia, joka yrittää viedä päähenkilön mahdollisimman kauas niistä oikeista muistoista ja tuoda fantasian väkisin sinne tarinaan.

Muistinmenetys on tärkeä teema elokuvassa. Harju kertoo sisällyttäneensä tarinaan omakohtaisia kokemuksiaan dementiaan sairastuneista läheisistä.

Kauheinta mitä elämässä voi sattua, on se että unohtaa kaiken – myös ne kaikista rakkaimmat ihmiset. Olen kokenut tämän omien isovanhempieni kanssa. Jos itse joskus sairastun dementiaan, olisi hienoa, jos pystyisin elokuvan päähenkilön tavoin löytämään rakkaimpani uudestaan omaan mieleeni piilottamieni vihjeiden avulla.

”Kulttuurissa on kyse ihmisten hyvinvoinnista”

Imaginaerum on kuvattu ja jälkikäsitelty Kanadassa. Myös näyttelijät ovat Nightwishin jäseniä ja kaksoisroolin tekevää Ilkka Villiä lukuun ottamatta kanadalaisia.

Haluan korostaa, että kyseessä on silti pohjimmiltaan suomalainen elokuva. Elokuvan jokainen avainhenkilö on suomalainen, ja tuotanto haluttiin pitää niin suomalaisena kuin mahdollista.

Kylmä tosiasia kuitenkin on, että tätä elokuvaa ei olisi ikinä pystytty tekemään Suomessa. Laadullisesti kyllä – ehkä jopa paljon, paljon parempi – mutta budjetin puolesta siihen ei olisi ollut edellytyksiä.

Elokuvan budjetti oli nelisen miljoonaa euroa, mikä on suuritöiselle fantasiaelokuvalle verrattain vähän. Kanada valikoitui yhteistyökumppaniksi maan tarjoamien verohelpotusten vuoksi.

Saimme rahoillamme puolet enemmän tuotantoa Kanadasta kuin mitä olisimme saaneet Suomesta. Puhdistus tehtiin Virossa ja Iron Sky Saksassa osin samasta syystä. Suomalaisia elokuvia tullaan tekemään ulkomailla niin kauan, kun tilanne täällä on tämä.

En ole poliittinen ihminen – pois se minusta – mutta toivon suomalaisten päättäjien havahtuvan tähän veroasiaan. Kulttuurissa on kuitenkin kyse ihmisten hyvinvoinnista.

Jos Stobe Harju olisi saanut valita, elokuva olisi ilman muuta tehty Suomessa.

Ennen kaikkea sen vuoksi, että täällä olisimme tunteneet tekijät – aikaisemmissa pienemmissä tuotannoissa mukana olleet varsinkin. On kauhean vieraannuttavaa havaita, että hyvä porukka olisi koossa, mutta taloudellisesti rahkeet eivät riitä.

Toisaalta on ollut hienoa havaita, että meitä suomalaisia ihan oikeasti arvostetaan tuolla valtameren toisella puolella, sekä elokuvantekijöinä että ihmisinä.

Lue myös