Kotimainen transelokuva syntyi kevyesti

Simo Halisen ohjaama ja käsikirjoittama Kerron sinulle kaiken käsittelee kotimaisissa elokuvissa harvoin sivuttua teemaa, transsukupuolisuutta. Leea Klemola näyttelee sukupuolenkorjausprosessin läpikäynyttä Maaritia, joka asuu Helsingissä ja työskentelee siivoojana. Ennen hoitoprosessia Maarit oli Mauri, pohjoispohjalaisen pikkukaupungin sosiaalityöntekijä, aviomies ja Pinja-tyttären isä.

Käsikirjoitus sai alkunsa neljä vuotta sitten. Eräänä lauantai-iltapäivänä Halinen vain näki mielessään elokuvan tapahtumat käynnistävän kohtauksen.

Kuvittelin naisen siivoamaan psykoterapeutin tyhjää asuntoa. Kun terapeutin puhelin soi, siivooja vastaa siihen. Soittaja on ahdistunut perheenisä, joka haluaa jutella jonkun kanssa. Hetken mielijohteesta siivooja tekeytyy terapeutiksi.

Elokuvassa kohtausta muutettiin siten, että Peter Franzénin näyttelemä Sami ilmestyy terapeutin oven taakse. Näin Maarit ja Sami tapaavat ensimmäisen kerran, ja omalaatuinen romanssi saa alkunsa.

Kun ensimmäisen kerran hahmottelin mielessäni tätä kohtausta, en vielä tiennyt, että Maarit on transsukupuolinen. Lähdin tavallaan ”seuraamaan” kuvittelemaani naista ja näin hänen olevan aika yksinäinen. Toisaalta naisella oli kyky saada ihmiset kääntymään puoleensa ja avautumaan. Aloin miettiä, mitä tämän herkkyyden taustalla oli.

Koen tärkeäksi sen, että Maaritin sielulliset ominaisuudet olivat olemassa jo ennen tätä hänen erityisominaisuuttaan eli transsukupuolisuutta. En halunnut ryhtyä kuvittamaan mitään prototyyppiä.

TV-sarjasta elokuvaksi

Alun perin Halinen työsti aiheesta kolmiosaista tv-sarjaa.

Sitten Yle jäädytti kaikki ulkopuoliset ostot ja hanke alkoikin kehittyä pitkän teatterielokuvan suuntaan. Se tapahtui vähän takaoven kautta. Kaiken kaikkiaan tämä elokuva on syntynyt ihmeen kevyesti. Budjetti oli pieni, mutta olen nauttinut täydestä taiteellisesta vapaudesta.

Halinen mietti pitkään, riittivätkö hänen rahkeensa aihetta käsittelevän elokuvan tekemiseen. Hän lainasi yliopiston kirjastosta transsukupuolisuutta valottavaa kirjallisuutta ja tilasi lisää luettavaa verkkokauppa Amazonista. Erikseen Halinen haluaa mainita Jan Morrisin teoksen Conundrum sekä Deirdre McCloskeyn Crossingin.

Ohjaaja-käsikirjoittaja tapasi myös sukupuolenkorjausprosessin läpikäyneitä ihmisiä. Setaan tai muihin virallisiin tahoihin hän ei ollut yhteydessä, koska ei halunnut joutua vastaamaan mihinkään odotuksiin.

Halusin, että Maaritin läpikäymä prosessi on niin sanotusti onnistunut. Ainahan ne eivät onnistu. Esimerkiksi 1960-luvulla sukupuolenkorjauksen lopputulos ei useinkaan vastannut toiveita. Lääketiede ja tekniikka ovat kehittyneet huimasti viime vuosikymmeninä, mutta edelleenkin epäonnistumisia tulee. Se todellisuus on aika raadollinen, ja transihmiset joutuvat kohtaamaan valtavia haasteita.

Halisen mukaan korjausprosessit ovat yleistyneet Suomessa viime vuosina.

Viimeisten viiden vuoden aikana niiden määrä on ehkä kolmin- tai nelinkertaistunut. Ennen kuin prosessin aloittamisesta päätetään, taustatekijät tutkitaan tarkasti. Puhutaan vastakkaisesta ja rinnakkaisesta identiteetistä. Maaritin tapauksessa kyse on ollut ensimmäisestä, eli hän on kokenut olevansa nainen miehen ruumiissa.

Kokonainen nainen

Halinen luetutti käsikirjoituksen neljällä tai viidellä naisnäyttelijällä, joista osa kävi koekuvauksissakin. Sitten joku ehdotti rooliin Leea Klemolaa, jonka kanssa Halinen oli työskennellyt aikaisemminkin, mutta jota hän ei ollut itse tullut ajatelleeksi.

Leea luki käsikirjoituksen ja otti haasteen vastaan.

Miesnäyttelijää ohjaaja ei Maaritin rooliin edes harkinnut.

Minulle oli alusta asti selvää, että Maarit on jo käynyt läpi koko sukupuolenkorjausprosessin. Näin hahmon nimenomaan feminiinisenä. Ideaalimaailmassa koekuvauksiin olisi tietysti tullut transsukupuolisia, korjausprosessin läpikäyneitä näyttelijöitä, joista valita. Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen Leean suoritukseen.

Peter Franzén valikoitui Samin rooliin koekuvausten kautta. Klemola ja Franzén näyttelivät hyvin yhteen.

Koska budjetti ja aikataulu olivat tiukkoja, Leean pariksi piti saada joku nopeasti lämpiävä näyttelijä. Peter on tehnyt paljon karrikoituja rikollisten, nistien ja vajaamielisten rooleja, joten oli kiinnostavaa saada ohjata häntä tällaisessa tavallisen perheenisän roolissa.

Simo Halinen kertoo nähneensä koko joukon transelokuvia, joista osa on ollut hyviä, osa huonoja. Erityisesti hän kehuu Neil Jordanin elokuvaa Aamiainen Plutolla (2005), joka sijoittuu 1970-luvun Irlantiin ja Lontooseen. Jordan käsittelee transteemaa myös läpimurtoelokuvassaan The Crying Game (1992), jossa toisen päähenkilön transsukupuolisuus paljastuu vasta elokuvan lopussa.

Leikittelin itsekin ajatuksella, että Maaritin tausta olisi selvinnyt katsojille vasta vähän myöhemmin. Päädyin kuitenkin kertomaan sen heti kättelyssä. Vaikka asia on pääteltävissä jo trailerista, pidän ajatuksesta, että osa katsojista tulee katsomaan elokuvan taustoja tietämättä, ilman ennakko-odotuksia. Niin tulee toivottavasti tapahtumaan ainakin sitten, kun elokuva julkaistaan dvd:llä.

Lue myös