Aki Kaurismäen luottonäyttelijä Sakari Kuosmanen on kova ja herkkä Wikström

Syyrialainen pakolainen ajautuu Suomeen hiililaivan kyydissä. Hän hakee turvapaikkaa, mutta ei saa sitä, ja jää maahan laittomasti.

Aki Kaurismäen uusi elokuva Toivon tuolla puolen kertoo suomalaisesta kauppamatkustajasta (Sakari Kuosmanen) ja syyrialaisesta pakolaisesta (Sherwan Haji), joiden polut risteävät.

Sakari Kuosmasen esittämä kauppamatkustaja Valdemar Wikström edustaa lähinnä miesten paitoja ja solmioita. Hän jättää alkoholisoituneen vaimonsa ja ammattinsa, muuttuu hetkeksi pokerihaiksi ja siten saamillaan rahoilla hankkii kannattamattoman ravintolan laitakadun sisäpihan perältä.

Pohdittiin Akin kanssa millainen hahmo hän olisi, Sakari Kuosmanen kertoo.

Wikström on kova liikemies, ainakin omasta mielestään, mutta myös äärimmäisen humaani ja kiltti. Hänelle on tärkeää että bisnekset sujuvat, eikä hän jää neuvottomaksi. Hymyilemätön.

”Ei se hymyile”

Elokuvan käsikirjoitus oli Kuosmasen mukaan todella valmis, ja Aki oli siinä kuvannut Wikströmin tarkasti. Ennen kuvauksia Kuosmanen ja Kaurismäki miettivät vielä hahmoa, hänen ilmeitään ja eleitään.

Harjoittelimme muun muassa hymyjä. Istuimme Akin kanssa vastakkain – missä me nyt oltiin, varmaan jossain ravintolassa – minä tarjosin Akille erilaisia hymyjä, miten Wikström voisi hymyillä, mutta eivät ne oikein toimineet. Aki näytti vuorostaan muutaman hymyn, minkä jälkeen totesimme yhteen ääneen: Valdemar Wikström ei hymyile.

Akihan viime kädessä määrittää hahmon. Minä tarjoilin maneereja, joita hänellä voisi olla.

Heillä oli ollut pitkään puhetta elokuvasta.

Luottonäyttelijä

Sakari Kuosmanen on ollut Aki Kaurismäen luottonäyttelijä yli 30 vuoden ajan. Muusikkona tunnettu Kuosmanen tutustui Kaurismäkeen Tuuliajolla-risteilyllä kesällä 1983.

Ensimmäisen elokuvaroolinsa Kuosmasen teki Kaurismäen Calamari Unioninissa (1985), jossa hän esitti Frank Armotonta. Kuosmanen oli viidestätoista Frankista ainoa, joka jäi henkiin.

Calamari Unionista on vierähtänyt 32 vuotta. Aikaan on sisältynyt paljon töitä Kaurismäen kanssaan, kaiken kaikkiaan 14. Kuosmanen on näytellyt myös muiden ohjaajien elokuvissa, muun muassa Mika Kaurismäen ja Jim Jarmuschin.

Akin elokuvat ovat olleet hieman toisistaan eroavia, monenlaisia käsikirjoituksia ja ohjauksia. Toivon tuolla puolen on mielestäni kaikkein selkein. Kun viimeinen käsikirjoitusversio tuli, se oli hyvin valmis. Kaikki oli äärimmäisen tarkkaan mietitty.

Kuosmasen mukaan tarkkuus ja huolellinen suunnittelu jatkuivat kuvauksissa. Ottoja oli alle 620, ja vain vähän joutui leikkausvaiheessa pois.

”Tiputtele ne säälittävät repliikkisi...”

Aki Kaurismäki sanoo, ettei hän oikeastaan ohjaa näyttelijöitä. Oikean näyttelijän valinta hoitaa hommasta suurimman osan. Koska hän kuvaa edelleen filmille, ottoja on vähän.

Olen kiusannut Akia ja kysellyt häneltä, miten näyttelen kohtauksissa. Aki on vastannut, että älä näyttele, tiputtele ne säälittävät repliikkisi lakonisesti niin kuin tiiliskivet tippuvat märkään asvalttiin.

Toivon tuolla puolen kuvattiin kahden ja puolen kuukauden ajan. Kuvauspäiviä oli kolmisenkymmentä. Näytteleminen vaati omistautumista ja tarkkuutta.

Se lakoninen teksti ja tilanne kertovat paljon. Kun kamera tulee ihan lähelle, silloin näytellään silmillä ja aivan pienillä ilmeillä. Kun elokuvaa ei tehdä kronologisessa järjestyksessä, siihen minimalistiseen tulkintaan yrittää rakentaa draaman kaaren.

Ja kun elokuvaa sitten katsoo valkokankaalta, hyvin pienet silmänliikkeet, katseiden suunnat ja kaikki muu ratkaisevat.

Akilla on hyvin mielenkiintoinen tyyli ohjata. Siihen on aina mahtavaa heittäytyä, Kuosmanen korostaa.

Hyvä meininki

Vaikka Wikström on karu ja kova, hän on myös herkkä. Hänellä on oma henkilökohtainen tragediansa. Eikä hän ei oikein tajua wasabin merkitystä, mikä selviää elokuvassa...

Elokuva on myös hauska. Siinä on huumoria, toivoa ja punkrock-asennetta. Musaa ja hyvää meininkiä. Pidän siitä hirveästi, se nauratti minua vedet silmissä.

Valdemar Wikströmillä on hieno auto.

Joo. Se on vanha jenkkitaksi. Ville Valon faija toi sen aikoinaan Tukholmasta ja se päätyi Akille. Se oli minulla Juha-elokuvan (1999) jälkeen. Ajelin sillä, mutta se söi liikaa bensaa, jotain nelkyt litraa sadalla, joten palautin sen Akille. Onhan se arvokas ja hieno. Sillä on upea ajaa.

Akin kanssa oli hienoa tehdä töitä pitkästä aikaa. Kuvausryhmässä oli vanhoja kavereita, heidän kanssaan olen kauan työskennellyt. Oli mahtavaa tutustua myös kaikkiin uusiin tyyppeihin. Meistä tuli Sherwanin kanssa hyvät kaverit, pelaamme bilistä ja soittelemme. Nyt voi todeta, että elämä jatkuu ja hyvä meininki.

Tärkeä sanoma

Toivon tuolla puolen saa pohtimaan pakolaisten tilannetta. Aihe koskettaa melkein koko maailmaa. Toivon tuolla puolen onkin Aki Kaurismäen elokuvista ajankohtaisin. Hänen mukaansa se ei ole kuitenkaan sen poliittisempi kuin työttömyyttä käsitellyt Kauas pilvet karkaavat (1996) tai asunnottomuusaiheinen Mies vailla menneisyyttä (2002).

Elokuva tekee vaikutuksen. Sen aihe, pakolaisuus, on ajankohtainen, tärkeä ja arkakin. Se jakaa mielipiteitä, Sakari Kuosmanen sanoo.

Hän toivoo elokuvan sanoman olevan, että voimme tehdä hyviä asioita, levittää hyvyyden ja rakkauden sanomaa. Teemme valintoja hyvän puolesta. Autamme apua tarvitsevia.

Olemme Akin kanssa muutamalla sanalla puhuneet, että seuraava leffa täytyy tehdä. Ehkä puhumme Berliinissä lisää.

Toivon tuolla puolen saa kansainvälisen ensi-iltansa Berliinin elokuvajuhlien kilpasarjassa, missä se kisaa festivaalin pääpalkinnosta, Kultaisesta karhusta. Berliinin elokuvajuhlat järjestetään 9.–19. helmikuuta.

Toivon tuolla puolen on Aki Kaurismäen Le Havre -elokuvasta (2011) alkaneen satamakaupunkitrilogian toinen osa. Elokuva on myös osa Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmaa.

Lue myös