Elämä on pohjimmiltaan absurdia

Väärät juuret kertoo suomalaisen Kuuran perheen vaietuista ongelmista: Mikko-isällä (Pertti Sveholm) on perinnöllinen tauti, josta hän ei ole kyennyt kertomaan lapsilleen. Pihla-tytär (Emma Louhivuori) haluaisi jo muuttaa omilleen. Kiinasta adoptoitu nuorimmainen, Lumi (Silva Robbins), kaivaa omaa ulospääsyreittiään seinään. Mikon Sakari-poika (Niko Saarela) on paennut isänsä perheyrityksen jatkamista ulkomaille ja perheen äidillä Mirjamillakin (Milka Ahlroth) on omat sukurasitteensa.

Yhteen kietoutuvien kohtaloiden kautta elokuva käsittelee vanhemmuuden, ikääntymisen ja ihmissuhteiden kysymyksiä. Lämminhenkinen teos korostaa, että vaikeatkin asiat tulee uskaltaa kohdata. Varta vasten teatterilevitykseen tehty elokuva on aiemmin televisioon ohjanneen Saara Saarelan uralla tärkeä virstanpylväs:

– Väärät juuret on minulle tärkeä työ, koska se on ensimmäinen käsikirjoitukseni yhdessä Selja Ahava-Fosterin kanssa. Se, että olen itse ollut alusta lähtien luomassa tarinaa ja henkilöitä, on minulle uusi ja iso asia.

Aiheena perinnöllisyys

Perhe aiheena oli tuttu jo Saarelan edellisistä töistä, kuten Kuningas Hidas (2000), Tarinoita Euroopasta (2006) ja Jako kahteen (2006). Hänen mukaansa pelkän vanhempien ja lasten kuvauksen sijaan keskeisempää oli kuitenkin toisilleen läheisten ihmisten välisten suhteiden pohdinta yleensä.

– Meitä kiinnosti aiheenvalintana se, että ihmiset saattavat olla yhtä aikaa läheisiä ja kaukaisia toisilleen. Emme lähteneet tekemään elokuvaa perhearvoista sinänsä, vaan halusimme vain kuvata miljöötä, jossa ihmiset ovat vahvasti toistensa kanssa tekemisissä.

Ohjaajaa kiehtoi myös se, miten nämä suhteet siirtyvät edelleen sukupolvelta toiselle. Tähän vaikutti omakohtainen havainto siitä, miten paljon asioita yksilö perii omilta vanhemmiltaan.

– Nyt vasta alan huomata, että itsessäni on paljon samoja piirteitä ja ominaisuuksia kuin esimerkiksi omassa äidissäni.

Pysyvyyden ja periytyvyyden kysymyksiin liittyy elokuvassa toisaalta materian katoavaisuus.

– Halusimme käsitellä sitä, miten kauan asiat kestävät, miten kauan ihminen kestää ja miten kauan muistot kestävät. Tämä oli sellainen elokuvan läpi toistuva tematiikka, joka meitä molempia kiinnosti.

Monen päähenkilön ongelma

Saarela kertoo, että viiden päähenkilön muokkaaminen toimivaksi käsikirjoitukseksi oli haastavaa. Hahmojen reagoiminen toisiinsa ei aluksi tuntunut toimivan yhdistävän tekijän puutteessa.

– Alun perin lähdimme kirjoittamaan henkilöhahmoja episodimaisesti. Yhdistäväksi tekijäksi löytyi lopulta isän sairauden periytyvyys ja se, että osa henkilöistä tietää siitä enemmän kuin toiset.

Kohtausten järjestystä vaihdeltiin runsaasti vielä leikkausvaiheessakin. Mikä toimi paperilla, ei välttämättä toiminut elokuvassa. Ohjaaja itse pitää kuitenkin lopputulosta onnistuneena:

– Onnistuimme mielestäni pitämään henkilöiden näkökulmat melko hyvin tasapainossa – mutta helppoa se ei ollut.

Näyttelijät ja miljöö

Elokuvassa nähdään vahvoja suorituksia eri ikäisiltä näyttelijöiltä. Isää ja äitiä näyttelevät Pertti Sveholm ja Milka Ahlroth olivat Saarelalla jo valmiina mielessä, kun taas muut löytyivät koekuvausten kautta. Perheen tyttäriä näytteleviä 8-vuotiasta Silva Robbinsia ja 16-vuotiasta Emma Louhivuorta yhdisti hiljaisen tarkkailijan rooli.

– Emma valikoitui Silvan rinnalle sillä perusteella, että heissä oli hyvin paljon samaa. Tuntui, että he todella olivat saman perheen lapsia, vaikka toinen on kiinalainen ja toinen suomalainen.

Kuvauspaikkana toimi talvinen Oulu. Elokuvasta tuli kuitenkin hieman eri näköinen kuin mitä alun perin piti.

– Talvi oli mukana käsikirjoituksessa absurdina elementtinä. Piti olla talvi, jolloin sataa röykkiöittäin lunta. Tällaista talvea ei kuitenkaan enää ole eikä sitä voi oikein lavastaakaan. Talvi kuitenkin jäi ja onhan se oikeastaan paljon dramaattisempi vuodenaika kuin kesä.

Elokuvan tyylistä

Väärät juuret sekoittelee omaperäisellä tavalla arkirealismia fantasiajaksoihin. Eräässä kohtauksessa Mikko esimerkiksi kohtaa kuolleen isänsä, toisessa taas Lumi-tytär näkee valokuvan elävän. Saarela kertoo toden ja tarun yhdistämisestä:

– Fantasiaelementtejä oli alun perin käsikirjoituksessa enemmänkin, mutta niitä muutettiin maltillisemmiksi jotteivät ne söisi liikaa pois itse tarinasta. Halusimme lopulta pitää elokuvassa tietyn määrän hersyvyyttä osoittamassa, ettei tämä ole tuiki vakavaa. Elämä on minusta kuitenkin pohjimmiltaan absurdia.

Ohjaaja on itse opiskellut elokuvaa Pariisissa. Onko tämä vaikuttanut hänen tyyliinsä tehdä elokuvia?

– On se varmaan vaikuttanut sillä tavalla, että koen olevani ennen kaikkea eurooppalainen ohjaaja – siitä huolimatta, että monet vaikutteistani tulevat varmaankin Amerikasta.

Saarela mainitsee inspiraation lähteikseen esimerkiksi ranskalaisen uuden aallon ja Godardin. Perhedraaman saralla häneen on puolestaan vaikuttanut Ang Leen Jäämyrsky, jolla on jännitteidensä ja humaanisuutensa puolesta yhtymäkohtia Vääriin juuriin.

Levittäjä ulkomailta

Väärät juuret on jo saanut näkyvyyttä muun muassa Helsingin kansainvälisillä Rakkautta & anarkiaa -elokuvafestivaalilla. Festivaalikierron jälkeen elokuvalle on tarkoitus etsiä ulkomaista levittäjää. Saarela on itse ollut yhteydessä Ranskaan.

– Tällä hetkellä teen Pariisissa seuraavaa työtä, joka on televisioelokuva Arte-kanavalle. Se on nykypäivän Ranskaan sijoittuva poliittinen jännäri. Olen näyttänyt elokuvaani siellä ja he ovat kovasti pitäneet siitä. Toivottavasti se siis nähdään teatterilevityksessä vielä myös jossain Suomen ulkopuolella.

Lue myös