Onneli, Anneli ja pakolaiset

Elokuvateattereissa on nyt tarjolla harvinaista herkkua: hyvällä tavalla vanhanaikainen, lempeästi kerrottu ja visuaalisesti herkullinen lastenelokuva, joka viihdyttää myös aikuiskatsojaa. Lisäksi elokuvalla on selkeä ja ajankohtainen sanoma.

Saara Cantellin ohjaama ja Sami Keski-Vähälän käsikirjoittama Onnelin ja Annelin talvi perustuu Marjatta Kurenniemen samannimiseen lastenkirjaan (1968). Tämän vuoden tammi-maaliskuussa kuvattu elokuva on samojen tekijöiden Onnelin ja Annelin (2014) itsenäinen jatko-osa.

­­Marjatta Kurenniemi on vähän niin kuin meidän Astrid Lindgrenimme. Lindgrenin teokset on filmattu Ruotsissa jo aika päiviä sitten, mutta Suomessa lastenkirjaklassikoista on tehty elokuvasovituksia vähänlaisesti. Onneli ja Anneli -sarjan lisäksi Kurenniemellä on monta muutakin kirjaa, jotka ansaitsisivat tulla filmatisoiduiksi, sanoo Cantell.

Omassa talossaan asustavia Onnelia ja Annelia näyttelevät edelleen Aava Merikanto ja Lilja Lehto. Osa aikuisrooleista on tuttuja ensimmäisestä elokuvasta, mutta mukana on myös uusia kasvoja. Kotinsa menettäneitä, vaaksanmittaisia pikkuihmisiä näyttelevät muun muassa Joonas Saartamo ja Leena Uotila. Vaaksanheimot ovat jatkuvasti vaarassa joutua isompiensa tallomiksi tai jopa sieppaamiksi.

Koko perheen elokuvassa on mietittävä tarkkaan, miten tehdä kerronnasta tarpeeksi jännittävää, mutta ei liian jännittävää. Äänisuunnittelulla on tässä tärkeä rooli.

Jättiesineitä ja näköisnukkeja

Teknisesti Onnelin ja Annelin talvi oli haastavampi kuin Cantellin aikaisemmat elokuvat. Vaaksanheimojen näyttelijöitä kuvattiin green screen -taustaa vasten, ja jonkin verran käytettiin myös jättikokoisia esineitä lilliputtivaikutelmaa luomaan.

En ole tässä mittakaavassa ennen työskennellyt green screen -tekniikan kanssa. Käytännössä meillä oli tuplakuvaukset. Kuvaaja Marita Hällfors teki ison työn: koko käsikirjoitus käytiin läpi kuva kuvalta, ja suunnitelmat olivat matemaattisen tarkkoja.

Onnelia ja Annelia näyttelevät Merikanto ja Lehto suoriutuvat hämmästyttävän luontevasti kohtauksista, joissa heillä ei todellisuudessa ole vastanäyttelijöitä. Tytöt puhuvat usein pikkuruisille Vaaksanheimoille, jotka katselevat heitä yläviistoon milloin maanrajasta, milloin asuttamansa nukkekodin uumenista.

Kuvauksissa käytimme apuna pieniä näköisnukkeja, jotka oli aseteltu siihen kohtaan, jossa Vaaksanheimot lopullisessa kohtauksessa seisoivat. Tytöt juttelivat sitten nukeille. Näin saimme katseet suunnattua oikein. Toki myös vastarepliikeistä oli apua.

Heikompien puolella

Onnelin ja Annelin talvi on tarina erilaisuudesta ja sen hyväksymisestä; inhimillisyyden tunnistamisesta ja ihmisarvon tunnustamisesta myös niiden ihmisten kohdalla, jotka eivät ulkoisesti muistuta itseä.

Pakolaisteema oli jo Kurenniemen kirjassa. En tosiaan olisi osannut arvata, että se olisi elokuvan valmistuttua näin ajankohtainen. Olen ollut masentunut ja kauhuissani suomalaisten kovista ja kylmistä kannanotoista, Cantell sanoo viitaten koko Eurooppaa koettelevaan pakolaiskriisiin.

Suvaitsevaisuuden sanoma toistuu myös elokuvan tunnuskappaleessa Pidä huolta, jonka laulaa Diandra. Alun perin kappaleen teki tunnetuksi Pave Maijanen.

Biisin sanat olivat yksinkertaisesti täydelliset tähän elokuvaan.

Pisimmälle toisen ihmisen asemaan asettuminen viedään pikkujoulukohtauksessa, jossa Onneli ja Anneli kutistuvat Tingelstiinan ja Tangelstiinan auttamina Vaaksanheimojen kokoisiksi.

Itselleni pikkujoulu oli lapsena koko kirjan mieleenpainuvin, loppuelämäksi kiehtomaan jäänyt kohta. Toivon, että olen ohjaajana onnistunut luomaan edes jossain määrin samankaltaista, lumoavaa tunnelmaa elokuvaamme.

Satumainen Loviisa

Molemmat Onneli ja Anneli -elokuvat on kuvattu Loviisassa.

Se oli oikeastaan tuottajien ja lavastajien löytö. Loviisassa on paljon vanhaa, kaunista ja pittoreskia, mutta se on myös nykyaikainen, elävä kaupunki.

Onnelin ja Annelin turkoosinsininen talo Ruusukujalla näyttää jouluvaloineen ja lumisine puutarhoineen satumaisen söpöltä.

Talo on teetetty elokuvia varten. Se on kooltaan noin 70 prosenttia oikean omakotitalon koosta. Sisätilat on lavastettu studioon, mutta Tingelstiinan ja Tangelstiinan koti on aivan oikea loviisalaistalo.

Ruusukujan taloa ei olla ihan heti purkamassa, sillä Saara Cantell lupailee kolmattakin Onneli ja Anneli -elokuvaa.

Olisi mukavaa saada trilogia valmiiksi. Kolmas kirja, Onneli, Anneli ja orpolapset, on todella ihana teos. Toivottavasti ehdimme tehdä elokuvan, ennen kuin pääosien näyttelijät kasvavat liian isoiksi.

Lue myös