Häpeilemätön romanttinen komedia

Saara Cantellin kaksi kiiteltyä edellistä elokuvaa, Kohtaamisia (2009) ja Tähtitaivas talon yllä (2012) ovat takoneet hänestä yhden arvostetuimmista kotimaisista draamaohjaajista.

Ryppyotsainen pohdiskelu ja vakavat keskustelut ovat Ainoissa oikeissa (2013) korkeintaan pienissä sivurooleissa. Elokuvan genre on nimittäin ihan aito romanttinen komedia. Tänne on tultu viihtymään, eikä suremaan.

Romanttinen komedia on sanapari, joka nostattaa monien niskakarvat pystyyn, eikä kyse ole minkään sortin vireyden osoituksesta. Cantell omien sanojensa mukaan rakastaa romanttisia komedioita, eikä häpeä sitä.

Olen pitkään haaveillut, että eteen tulisi omalta tuntuvan romanttisen komedian käsikirjoitus. Se on kuitenkin sellainen genre, jonka elokuvien pariin haluan palata useimmin.

Romanttisia komedioita pidetään usein pinnallisina. En näe sitä niin. Katsojan kanssa on toki sopimus, että elokuvateatterista ei joudu kävelemään ulos masentuneena. Näistä elokuvista jää hyvä mieli.

Cantellin mukaan romanttisia komedioita kiusataan turhaan, sillä genre keskittyy elämän haastavimpaan osa-alueeseen, ihmissuhteisiin. Kyse on itsensä ja muiden kanssa pärjäämisestä.

Parhaat romanttisen komediat, vaikka osin ovatkin stereotypioita vahvistavia, ovat hirveän usein ennakkoluulottomia sukupuoliroolien ja naiskuvan suhteen.

Ainoissa oikeissa Cantell käsittelee kahta teemaa, jotka ovat hänen mukaansa jääneet turhan pienelle huomiolle sekä suomalaisissa että kansainvälisissä tuotannoissa.

Aiheet ovat ystävyys ja seksi. Ei yhdessä, vaan erikseen. Ainoissa oikeissa yksi näkyvimmistä ja aivan varmasti kuuluvimmista sivuhenkilöistä toteaa estoitta, kuinka hyvältä tuntuu, kun joku oikein kunnolla röörää paikat auki.

Seksi ei ole jotain, johon naiset pakotetaan vasten tahtoaan, eikä ystävyys ole vain kilpailua samoista miehistä, vaan elämän tärkein voimavara.

Rakkaus on monimutkaista

Rakkaus. Joillain sitä on. Jotkut haluavat sitä. Jotkut teeskentelevät sitä. Rakkaus pelastaa ja pilaa kaiken.

Ja sitä voi mitata.

Näin ainakin, jos on uskominen Ainoita oikeita, jonka päähenkilön toiminta ohjaaja Saara Cantellin mukaan ainakin jossain määrin vastaa hänen omaa ihmiskäsitystään.

Emme ole täydellisiä olentoja, vaan teemme kovin usein jotain sellaista, jonka tiedämme olevan väärin.

Jossain vaiheessa elämää varmasti jokainen haluaa uskoa, että on yksi, absoluuttinen, mieletön rakkaus. Elämä on kuitenkin monimutkaisempaa. Ihmisiä voi rakastaa monella eri tavalla. Voi olla, että rakastaa todella paljon, mutta se ei vain ole tietyissä olosuhteissa tarpeeksi.

Rakkaus ja väärin tekeminen yhdistyy herkästi pettämiseen. Sen voi nähdä olevan jonkinlainen tabu yleisyyteensä nähden. Asia, joka tuomitaan. Tekopyhyys kun on paitsi hauskaa ja helppoa, niin myös kaupaksi käyvää.

Salarakkaudella voi päästä tai joutua julkisuuteen.

Julkiset ajojahdit ovat tyypillisiä tälle ajalle. Leimataan joku ilmiö, eikä vaivauduta tutkimaan ilmiön taustoja.

Roviolle

Saara Cantell kirjoitti 17.4.2013 Ylelle kolumnin, jossa hän kritisoi suomalaisen elokuvakritiikin tasoa.

Cantell, mihin toivot elokuvakriitikoiden keskittyvän Ainoissa oikeissa?

Vastaus alkaa naurulla.

Toivon, että olisin pitänyt suuni supussa!

Olisi mukavaa, jos kriitikot katsoisivat elokuvan lajityyppiin suhtauttaen. Lähdettäisiin katsomaan sitä elokuvaa, minkä tekijät ovat tehneet, eikä jotain muuta. Sitä pidän vähimmäisvaatimuksena. Monet elokuvat kuitataan heppoisesti lajityypillä, eikä edes vaivauduta katsomaan elokuvan sisälle.

Ainoiden oikeuden lisäksi Cantell on tänä vuonna ohjannut toisenkin elokuvan, Onnelin ja Annelin (2014). Lastenleffa nähdään valkokankaalla 17. päivä tammikuutta.

Jos kaikki menee hyvin, niin ensi vuonna päästään kuvaamaan 1600-luvulle sijoittuvaa, noitavainoja käsittelevää epookkielokuvaa.

Lue myös