Elokuvaa koronan varjossa

Reetta Aalto oli yksi viimevuotisen Tottumiskysymys-elokuvan ohjaajista. Nyt häneltä on valmistunut ensimmäinen oma pitkä fiktio Naurun varjolla (2020). Kyse on Anna Ruohosen stand up -maailmaan sijoittuvasta käsikirjoituksesta, jonka Aalto päätyi ohjaamaan tuottaja Sari Lempiäisen kautta.

Komediaa aiemminkin käsikirjoittanut Anna Ruohonen oli aloittelemassa stand up -uraansa, mistä Sari Lempiäinen sai idean, että mitä jos siitä kirjoittaisi elokuvan, sellaista kun ei ole Suomessa vielä tehtykään. Anna kirjoitti, ja kun hän samaan aikaa eli sitä aloittelevan koomikon elämää, niin se oli aika lailla valmista kamaa heti ensimmäisestä versiosta lähtien.

Kun käsikirjoitus oli valmis, alkoi tuottaja Lempiäisellä ohjaajan etsiminen. Lempiäisellä ja Aallolla oli ollut suunnitelmissa tehdä töitä yhdessä, ja kun Lempiäinen näki Facebookissa Aallon viestin, ohjaaja oli löytynyt.

Sari näki Facebookissa, että minäkin oli aloittanut stand upin ja voisin olla elokuvalle oikea ohjaaja. Luin käsiksen ja sanoin saman tien, että kyllä kiitos.

Aallolle itselleen stand up -komiikan tekeminen jäi kuitenkin lähinnä kokeiluksi.

Yhden käden sormilla laskettuna olen noussut lavalle, ja se oli – kauheaa, Aalto nauraa.

Koekuvauksissa testataan yhteistyö

Elokuvan päänelikon näyttelijät valittiin Aallon mukaan varsin varhaisessa vaiheessa eikä sopivien näyttelijöiden löytäminen ollut erityisen vaikeaa.

Jo ensimmäisellä tapaamisella Annan ja Sarin kanssa aloimme puhua pääosan eli Marian rooliin sopivasta näyttelijästä. Sopivan ikäisiä näyttelijöitä on paljon ja muutama nimi nousi heti esiin, mutta Elena (Leeve) oli se, josta olimme kaikki samaa mieltä, hänessä on jotain sellaista lämpöä ja monipuolisuutta. Se oli oikeastaan sillä selvä.

Joonas Saartamo löytyi myös varsin pian Elena Leeven vastinpariksi toiseen päärooliin, ja heidän ympärilleen etsittiin muut. Vaikka roolitus saatiin tehtyä varsin jouhevasti, Aalto pitää koekuvauksia kuitenkin tärkeinä.

Koekuvauksissa haluan testata yhteistyötä. Kun en ole tehnyt henkilöiden kanssa aiemmin töitä tai en tunne heitä henkilökohtaisesti, niin haluan varmistua, että kommunikaatio pelaa. Valokuvien ja aikaisempien töiden perusteella voi tietenkin päätellä, olisiko sopiva rooliin, mutta elokuva on kuitenkin yhteistyötä, joten näyttelijät haluaa tavata. Se on minulle tärkeää.

Kuvaukset koronakeväänä

Näyttelijöille stan up ei ollut erityisen tuttua, joten harjoitteluvaiheessa Aalto kiersi näyttelijöiden kanssa katsomassa stand up -keikkoja ennen kuvausten alkamista. He olivat liikkeellä kreivin aikaan juuri ennen kuin klubit keväällä suljettiin koronan vuoksi. Elokuvan kuvaukset ajoittuvat kevään korona-aikaan, millä oli iso vaikutus kuvauksiin.

Kuvaukset ehtivät juuri alkaa ennen sitä poikkeustilaa. Sitten mietittiin, pitääkö laittaa kaikki seis vai miten. Päätettiin jatkaa, mutta muutettiin kuvausaikatauluja ja järjestelyjä, esimerkiksi joukkokohtauksia, joissa on paljon avustajia, siirrettiin tulevaisuuteen. Ja aika pian avuksi tulivat myös alan ohjeistukset.

Ohjaajan näkökulmasta eniten rasitti huoli, niin koko maailmantilanteesta kuin kuvausryhmän turvallisuudesta ja terveydestä, ja että millä mielellä ihmiset tulevat töihin. Hyvin nopeasti alun pelko kuitenkin vaihtui helpotukseksi, että on töitä ja pääsee johonkin normaaliin kaiken sen epänormaalin keskellä. Kaikki turvallisuusasiat oli meillä hyvin hoidettu ja luulen, että kaikki tunsivat olonsa kuvauksissa turvalliseksi. Ja onneksi aika pian kesällä päästiin kuvaamaan kaikki puuttuvat kohtaukset. Tuotantotiimiltä tämä kaikki vaati kyllä melkoista rutistusta.

Poikkeava tilanne on elokuvien tekemisen lisäksi näkynyt myös elokuvien esittämisessä. Elokuvateatterit aukaisivat kevään sulun jälkeen ovensa kesällä, mutta kansainvälisiä ensi-iltoja on ollut vähän. Elokuvateattereiden tarjonnassa kotimaisilla elokuvilla onkin ollut kuluneena syksynä poikkeuksellisen iso rooli, vaikka muutamien kotimaistenkin elokuvien ensi-iltoja on siirretty. Elokuvan tuominen ensi-iltaan on vallitsevassa tilanteessa haastavaa.

Tämä tilanne ei ole kenenkään kannalta ideaali. Totta kai toivoo, että tilanne normalisoituisi. Minusta on kuitenkin hienoa, että teatterit ovat pystyneet pitämään ovensa auki ja ihmiset uskaltavat tulla teattereihin. Mielestäni elokuvateatteritoiminta on hyvin hoidettu, että kaiken tämän, ehkä pelottavankin, keskellä löydetään tapoja kokoontua vaikka elokuvan äärelle. Jollain tapaa meidän pitää oppia olemaan tässä tilanteessa ennen kuin saadaan rokotteet tai mikä se ratkaisu lopulta onkaan. Eli pidän hyvänä, että elokuvia näytetään edelleen – ja ihanaa, että ihmiset ovat kiinnostuneita kotimaisista elokuvista.

Kuvisluokan tyttö on elokuvaihminen

Ohjaamisen lisäksi Reetta Aalto myös kirjoittaa, ja kesällä julkaistiin hänen esikoisromaaninsa Vadim. Aalto näkee, että on kyse kirjasta tai elokuvasta, niin keskiössä on tarinan kertominen. Visuaalisena ihmisenä hän kokee kuitenkin elokuvan omimmaksi ilmaisumuodoksi.

Esikoisromaanista huolimatta en miellä itseäni kirjailijaksi. Olen aina ollut visuaalinen ihminen ja ollut visuaalisten taiteiden parissa. Lapsesta asti olen piirtänyt ja ollut teatterin ja elokuvien parissa. Eli kyllä olen ennen kaikkea elokuvaihminen.

Aalto kutsuu itseään kuvisluokan "tytöksi" eli hänelle kuvataiteet ja piirtäminen ovat olleet tärkeässä roolissa lapsesta asti. Kallion ilmaisutaidon lukiossa hän tutustui elokuvien tekemiseen, ja se vei mennessään.

Meillä oli videokerho, jossa parhaan ystäväni ja kollegan Selma Vilhusen kanssa ryhdyimme tekemään videoita, ja se oli kyllä rakkautta heti. Teimme ensimmäisiä elokuvia ja siinä yhdistyivät kaikki ne elementit: visuaalisuus ja tarinan kerronnallinen pointti. Oman tekemisen lisäksi aloimme käydä katsomassa "taide-elokuvia" ja arkistosta Tarkovskit ja niin edelleen. Peter Greenaway oli silloin muun muassa kova juttu. En tiedä ovatko ne vaikuttaneet nykyiseen tekemiseeni, mutta silloin nuorena runosieluna ne olivat kova juttu.

Naurun varjolla ei ole jäämässä Reetta Aallon ainoaksi pitkäksi elokuvaksi. Seuraavia elokuvia on kehitteillä useampia, mutta aika näyttää miten niiden kanssa käy ja missä muodossa ne tulevat julki.

Elokuvan tekeminen on aina pitkä prosessi, johon menee vuosia eikä toteutumisesta voi olla varma. Kaikenlaista on kehitteillä, jostakin tulee ehkä elokuva, jostakin ehkä kirja. Katsotaan.

Lue myös