Nasevien repliikkien mies

Matti Ijäs on pitkän linjan tekijöitä suomalaisessa elokuvassa. Välillä on kuitenkin tuntunut, että mies tunnetaan paremmin tv-töistään kuin pitkistä elokuvistaan. Risteily television ja elokuvan välillä on Ijäksen tapauksessa ollut taiteellisesti tuottoisaa. Silti, kun puhutaan suomalaisen elokuvan boomista, Ijäksen nimi tulee harvoin esiin. Pintajulkisuutta kaihtava ohjaaja antaa selvästi tekojen puhua puolestaan. Haaveiden kehä onkin työnäyte, joka ei kaipaa taakseen teennäistä hehkutusta suomalaisen elokuvan kansainvälisyydestä. Turha uhoaminen on selvästi vierasta käsityöläisen nöyryydellä työhönsä suhtautuvalle ohjaajalle. Hän korostaakin työn valmisteluvaiheen merkitystä elokuvanteossa:

- "Käsikirjoituksen tekeminen vei vuositolkulla, mutta elokuvan tekeminen alkoi huhtikuussa ja se valmistui nopeasti. Roolivalinnat olivat aika pitkälle mielessä jo käsikirjoitusvaiheessa, lukuun ottamatta tietenkin pikku poikaa, joka löydettiin nyrkkeilysalilta."

Ijäksellä on hämmästyttävä kyky saada lapset rentoutumaan kameran edessä. Miten hän onnistuu tässä?

- "Ei se ole mitenkään monimutkainen juttu, teen vain paljon töitä lasten kanssa valintavaiheessa. Testaan ja kuvaan lapsia erilaisissa tilanteissa ja mietin, kuka on paras. Kun ryhdyn sitten kuvaamaan, lapselta on kameran pelko kadonnut ja hän on tottunut elokuvatyöskentelyyn. Sen jälkeen kaikki on helppoa."

Haaveiden kehä ei ole varsinainen nyrkkeilyelokuva, vaikka siinä ollaankin kehän äärellä. Ohjaajan kaksi suosikkinyrkkeilyelokuvaa ovat Hustonin Fat City ja Scorsesen Kuin Raivo Härkä. Miksi niin moni ohjaaja on kiinnostunut nyrkkeilyn maailmasta?

- "Nyrkkeily on intohimoinen laji. Pitkään kehässä olleiden on vaikea luopua urasta, ja lopettaminen on nyrkkeilijälle vaikeampaa kuin muissa urheilulajeissa. Ne ovat aika surullisia tarinoita, kun nyrkkeilijä on lopettanut ja mitä hänelle sen jälkeen tapahtuu."

Ijäksen teoksien replikointi on nautittavan terävää ja irtonaista. Erityisesti ohjaaja suosii lakonisia toteamuksia, joista monet, kuten Katsastuksen ja Lahjan herkullisimmat dialoginpätkät, ovat alkaneet elää omaa elämäänsä. Haaveiden kehässä muistettavia repliikkejä on taas runsaasti. Millä tavoin ne ovat syntyneet ja miten Ijäs ohjaa näyttelijöitä niiden esittämisessä?

- "Repliikit ovat pitkälle Heikki Reivilän käsialaa, koska hän on runoilijana hyvä kiteyttämään asioita. Yhdessä niitä on laadittu, ja tässä elokuvassa kiteytyksiä on aika paljon. Joskus tuntuu, että niitä on melkein liikaa. Jouduin sanomaan näyttelijöille, etteivät alleviivaa niitä. Varsinkin Summasen Pete osasi näytellä niitä sutkauksia vastaan, etteivät ne tunnu pelkiltä punch lineilta. Näyttelijän on ymmärrettävä, että jos kyseessä hauska kohta, niin ei välttämättä tarvitse näytellä sitä hauskasti vaan voi näytellä sitä vastaan. Katsoja kyllä oivaltaa onko se hauskaa vai ei."

Seuraavaksi ohjaaja palaa taas television puolelle ja lähtee työstämään Jari Tervon Tuulikaappimaata TV1:lle. Jään innolla odottamaan, jahka olen ensin opetellut muutaman repliikin Haaveiden kehästä...