Elokuvataistelijan antologiaelokuva

Lieksa on Markku Pölösen uran seitsemäs pitkä elokuva. 50-vuotisjuhlatkin ovat syyskuussa.

– Joku on jo ehtinyt sanomaan, että Lieksassa on antologian makua. Kyllä minä siihen halusin tehdä elokuvallisia kohtauksia. Siellä on joitakin vaikutteita ja sitten kohtauksia, joita on aina halunnut tehdä.

Tuotantotaistelu

Elokuvan tekeminen on kovaa touhua.

– Suomessa ei voi pärjätä elokuvataiteilijana, pitää olla elokuvataistelija! Joka ikisestä kuvasta ja kohtauksesta väännetään kättä. Suomalaisissa elokuvissa tehdään satoja kompromisseja.

Ohjaaja sympatiseeraa elokuvatuottajien tuotantosulkua.

– Kysymyshän ei ole 1,2 miljoonasta, vaan suomalaisen elokuvan arvostuksesta. Meillä on suomalaisessa kulttuurissa niin sanottuja lippulaivoja, joihin survotaan rahaa, vaikka mitään näyttöjä ei tule kymmeniin vuosiin. Suomalainen elokuva on näyttönsä antanut.

Suomalaiselta elokuvayleisöltä Pölönen pyytää ymmärrystä rahoituskärhämöinnin seurantaan.

– Ehkä helpottaa kun kertoo, että kysymys ei ole verorahoista vaan niistä humpuukirahoista, joita käytetään lottoamiseen ja muihin peleihin, ja siitä miten ne oikeudenmukaisesti jaettaisiin tässä kulttuurin kentässä.

Ryhmät erikoistilanteissa

Pölönen on ohjannut, käsikirjoittanut ja myös ensi kertaa leikannut elokuvan. On vaikea sanoa, mistä idea Koppelon klaaniin tuli:

– Olen aikaisemminkin kuvannut pieniä ryhmiä erikoistilanteissa. Onnen maa oli tarina maalaisperheestä modernin elämän kynnyksellä, Kuningasjätkässä oli tukkilaisporukka. Tässä on sitten Koppelon perhe menossa kohti unelmaansa.

Perheen kaltaisessa pienoisyhteiskunnassa on ohjaajan mukaan hyvä kuvata ihmisten luonteiden mukaisia toimintatapoja ja kohtalon oikkujen vääntelyä.

Uskottavuus

Vaikka Pölönen jo konkari onkin, niin elokuvaa tehdessä löytyy aina haasteita. Visuaalinen näyttävyys ja tarinan uskottavuus on ohjaajalle tärkeää:

– Lieksassa liikutaan aika tavalla mielikuvituksen puolella, mutta omassa maailmassaan ja tarinan omassa lainsäädännössä elokuvan pitää olla uskottava. Pelkäsin, että meneekö Koppeloitten omanlainen maailma rikki, kun siihen tuodaan moderneja nykyhetken elementtejä, mutta kyllä se kesti.

Lieksasta tuli Pölösen ostaman Suomen Filmiteollisuuden tavaramerkin ensimmäinen elokuva 44 vuoteen.

– SF-mutteri on lapsuuteni tärkein elokuvasymboli. Joka kerta kun katsoo omaa käyntikorttiaan, niin käy lämmin ailahdus. Se on ollut meidän koko porukalle ryhdistävä ja velvoittava asia.

Pölönen ei aio ostaa viidenkympinvillitysmoottoripyörää, vaan ohjaa seuraavaksi rallielokuvan.

– Ralliraita on komedia rallin maailmasta. Tällä kertaa pitäisi olla niin vauhdikas elokuva, että sitä ei kaikkien munuaiset edes kestä!