Tappajan näköisen miehen paluu
Lauri Nurkse valmistui Taideteollisesta korkeakoulusta Elokuva- ja lavastustaiteen linjalta 2005. Sen jälkeen hän on ohjannut mainosfilmien ja musiikkivideoiden lisäksi lukuisia tv-sarjoja ja elokuvia, kuten Kumman kaa, Toisen kanssa, Sooloilua ja Veijarit. Nurkse ohjasi myös vuonna 2011 valmistuneen kahdeksanosaisen sarjan Tappajan näköinen mies MTV3:lle. Sarjasta tutut näyttelijät tulivat luontevasti mukaan myös uuteen samannimiseen pitkään elokuvaan.
Helsingissä, Tallinnassa ja Moskovassa kuvattu Tappajan näköinen mies perustuu Matti Röngän vuonna 2009 ilmestyneeseen dekkariin Tuliaiset Moskovasta. Nurkse kertoo elokuvan kuvausten Moskovassa sujuneen hyvin, koska elokuvan tekemisen kieli on kaikkialla sama. Moskovan kokoisen kaoottisen ja arvaamattoman suurkaupungin piti kuitenkin rauhassa antaa elää omaa elämäänsä kuvaamisen taustalla.
Haluttiin pitää matalaa profiilia, ettei herätetä liikaa huomiota kaupungilla. Poliisit olivat tietenkin erittäin kiinnostuneita tekemisistämme, varsinkin kun oltiin ihan siinä Kremlin kupeessa kuvaamassa. Venäläiset kumppanimme saivat koko ajan käydä keskustelemassa poliisien kanssa.
Myös aiempi tv-sarja perustui Röngän kirjoihin, joissa Neuvostoliitossa syntynyt, sittemmin suomalaistunut Viktor Kärppä suhmuroi lain molemmin puolin. Pääosassa Viktor Kärppänä nähdään tutusti Samuli Edelman ja tämän parhaana ystävänä, rikospoliisi Korhosena Martti Suosalo. Kärpän avovaimoa Marjaa esittää Maria Ylipää ja pikkuveljeä Ville Haapasalo. Täystyöllistetty Krista Kosonen on elokuvassa jääkylmä SuPon ylitarkastaja Pilvi Varis. Tuottajina elokuvassa toimivat Teea Hyytiäinen ja Sari Lempiäinen Zodiac Finlandilta.
Nurkse oli mukana käsikirjoitusprosessissa lukemassa ja kommentoimassa eri versioita, joita käsikirjoittajat Mika Ripatti ja Seppo Vesiluoma tarjosivat. Matti Röngän siunauksella käsikirjoittajat ottivat tapahtumia mukaan myös kirjan ulkopuolelta. Ohjaaja kertoo itse olevansa jännityselokuvien suuri ystävä – suosikki on David Fincherin Seitsemän (Seven, 1995) – ja paljon draamaa ja komediaa tehneelle jännärin ohjaamien valkokankaalle olikin Nurkselle haaveiden täyttymys.
Kun aikanaan pääsin tekemään tv-sarjaa Tappajan näköinen mies, tykästyin kovin jännärin tekoprosesseihin.
Draaman tehtävä on kertoa vaihtoehdoista
Elokuvan asetelma, jossa venäläistä rauhaa rakastavaa naispresidenttiä vastaan on suunnattu poloniumilla suoritettava salamurhahanke, on varmasti ajan hermoon osuva ja jopa hieman provosoiva asia Venäjän näkökulmasta. Venäjän markkinoilla ainakin Ville Haapasalon nimi tunnetaan hyvin, joten mielenkiintoa elokuvaa kohtaan voisi löytyä myös rajan itäpuolella. Mitään itsesensuuria ei Nurksen mukaan voi olla mukana, kun tehdään elokuvaa.
Jos lähtee pelon ja miellyttämisen tielle, niin kädet ovat sidottuina. Kyllä se täytyy tehdä niin, että homma lähtee omista ajatuksista ja siitä, mitä haluaa kertoa. Toisaalta on draaman tehtävä kokeilla ja kertoa, että mitä jos asiat olisivatkin tällä tavalla. Sitten katsoja voi verrata elokuvan todellisuutta ja omaa todellisuuttaan keskenään.
Myös maailman poliittinen ilmapiiri ja Suomen asema idän ja lännen välissä vaikutti ohjaajan mukaan siihen, että elokuva oli ajankohtainen juuri nyt. Paljon kiteytyy Viktor Kärpän hahmoon ja taustaan, johon liittyy juurettomuus ilman oikeaa isänmaata.
Elokuva tarjoaa mahdollisuuden miettiä, että mitä jos tuolla Venäjällä asiat olisivat toisin. Kärppä liikkuu näppärästi rajan molemmin puolin. Hahmo ajautuu aina harmaalle alueelle ja hänellä on aina tavallaan kaksi huonoa vaihtoehtoa joista joutuu valitsemaan sen vähemmän huonon.
Tulevaisuuden suunnitelmistaan jo odottavien tv- ja elokuvaprojektien lisäksi ohjaaja paljastaa sen verran, että aikoo kehitellä myös omia vielä pöytälaatikossa odottavia projektejaan. Kuvauspaikkakin olisi jo valmiiksi katsottuna. Kesällä Nurkse löysi täydellisen kuvausmiljöön vieraillessaan Kakolanmäellä.
Siellä esimerkiksi joku epookkielokuva voisi olla ihan saatanan makea tehdä. Klaustrofobinen vankilaympäristö olisi todella siisti elokuvalle.
Seuraava:
Juan Reina ja Takaisin pintaan
"Dokumentti on parhaimmillaan heijastus todellisesta elämästä."
Edellinen: Aleksi Mäkelä ja Love Records – Anna mulle Lovee
”Kun käsikirjoittaja on tehnyt työnsä, niin ei se oikein vielä ole elokuva.”