Oodi kivijalkakauppiaalle

Anna Heinämaan käsikirjoittama ja Klaus Härön ohjaama Tuntematon mestari kertoo iäkkäästä taidekauppiaasta (Heikki Nousiainen), joka on lopettelemassa kannattamattomaksi käynyttä liiketoimintaansa. Bongattuaan huutokaupassa arvokkaaksi epäilemänsä muotokuvan hän kuitenkin haaveilee tekevänsä vielä yhden kunnon tilin.

Heinämaa käsikirjoitti myös Härön ohjaaman Miekkailijan (2015), joka voitti parhaan elokuvan Jussi-palkinnon ja oli Suomen ehdokas Oscar-kisaan. Miekkailijan tekemisen aikaan Heinämaa mainitsi Härölle kirjoittavansa tarinaa taidekauppiaasta. Käsikirjoittaja oli itse työskennellyt viipurilaissyntyisen äitinsä taidekaupassa 1990-luvulla, ja Härö oli toinen ihminen, jolle hän ideastaan kertoi. Ensimmäinen oli äiti.

Sanoin heti, että tämä kuulostaa kiinnostavalta. Se, että joku lähtee tekemään jotakin viimeistä kertaa, on mitä suurimmassa määrin elokuvallista, Härö sanoo.

Tarinankerrontaa kuvin

Tuntematon mestari on ensimmäinen Klaus Härön ohjaama elokuva, joka sijoittuu nykyaikaan. Menneisyyden kuvaaminen ei ole ollut mitenkään suunnitelmallista, vaan pikemminkin sattuman kauppaa.

Jokaista toteutunutta projektia kohtaan on useita toteutumattomia. Ennen kaikkea haluan kertoa tarinoita kuvin ja tehdä elokuvia, jotka kestävät aikaa.

Härön mukaan oli haastavaa löytää nykyaikaan sijoittuvan elokuvan visuaalisuus, koska ympäröivä maailma on niin hajanainen ja täynnä sälää. Toisaalta hän kertoo aina kaivanneensa spontaanisuutta, jota menneeseen aikaan sijoittuvan elokuvan kuvauksissa on vähän.

Menneisyys sallii tyylittelyn toisella tapaa kuin nykyajan kuvaaminen, mutta siinä pitää aina huomioida, että tuota ja tuota ei voi näyttää. On mainossälää, autoja ja roskaa.

Kun Tuntemattoman mestarin visuaalisuus löytyi, asioita alettiin rajata pois eheyden luomiseksi. Elokuvan on kuvannut Suomen ykköskuvaajiin kuuluva Tuomo Hutri.

Jokaisen kuvan eteen tehtiin hartiavoimin työtä. Kuviin on haettu laskevan auringon valoa ja fiilistä.

Helsinki-elokuva

Elokuvassa liikutaan paljon Helsingin ydinkeskustassa: Bulevardilla, Vanhassa kirkkopuistossa ja Ekbergin kahvilassa. Myös rautatieaseman historiallisessa Eliel-salissa sijaitseva hampurilaisravintola Burger King on nyt ikuistettu valkokankaalle.

Kuvauspaikat olivat jo Annan käsikirjoituksessa. Rautatieaseman Burger Kingistä pidän kovasti. Tila pääsee paremmin oikeuksiinsa, kun vanhat ravintolarakenteet on purettu pois tieltä.

Päähenkilön taideliikkeen lähettyvillä sijaitsee kuvitteellinen Dubrowskin huutokauppakamari, joka muistuttaa erehdyttävästi Bukowskin huutokauppaa. Taidehuutokauppaa pyörittää varsin kiero Dick Sundell, jota näyttelee Jakob Öhrman.

Olen itse suomenruotsalainen, kotoisin Porvoosta. Tämä on itse asiassa vasta toinen suomenkielinen elokuvani. Helsingissä tapaa tällaista vähän arroganttia bättre folk -suomenruotsalaisuutta, jota Dick Sundell edustaa. Itse en samastu siihen, Härö sanoo.

"Suomen Henry Fonda"

Taidekauppiasta näyttelevä Heikki Nousiainen oli pääosassa jo Härön elokuvassa Postia pappi Jaakobille (2009). Siitä lähtien ohjaaja on lukenut käsikirjoituksia sillä silmällä, josko niissä olisi rooli Nousiaiselle.

Heikki Nousiainen on suomalaisen elokuvan Henry Fonda. Hän on niin vilpitön ja auki, että pelkkä hänen olemuksensa koskettaa. Heikin kanssa työskentely on ohjaajalle juhlaa.

Härö kertoo nähneensä Nousiaisen Kansallisteatterin lavalla jo teini-ikäisenä ja seuranneensa näyttelijän uraa siitä lähtien. Myös taidekauppiaan tytärtä näyttelevää Pirjo Lonkaa hän sanoo ihailleensa kaukaa jo pitkään.

Taidekauppiaan ja hänen tyttärenpoikansa (Amos Brotherus) välille kehittyvä opettaja-oppipoika -asetelma on Härön mielestä paljon kiinnostavampi tiedonvälityksen muoto kuin netin hakukoneilla tapahtuva surffailu.

Googlessa olet yksin avaruudessa.

"Palvelusta ei haluta maksaa"

Klaus Härö ei omista älypuhelinta eikä katso juurikaan televisiota. Elokuviakin hän sanoo katsovansa nykyään hyvin vähän.

Hyvä jos tusinan katson vuodessa. Ihailen 1970- ja -80-luvun hyvin kirjoitettua, ohjattua ja näyteltyä elokuvaa, joka on usein amerikkalaista. Uudemmista elokuvista olen pitänyt Alexander Paynen Nebraskasta.

Elokuvan, kirjallisuuden ja kuvataiteen tulevaisuuteen Härö suhtautuu luottavaisesti.

Eivät ne ole lähdössä mihinkään. Klassiset teokset jäävät elämään.

Kivijalkakauppojen kohtalo Häröä sen sijaan huolettaa.

Suomalaiset eivät halua maksaa palvelusta. Ammattiosaamisen arvostus on hävinnyt. Tuntematon mestari on oodi kivijalkakauppiaalle, joka osaa työnsä.

Lue myös