Jörn Donnerin elokuvaa tekemässä

Armi elää! on elämäkertaelokuva Marimekon perustajasta Armi Ratiasta. Aivan tavallisesta henkilökuvasta ei ole silti kyse, sillä elokuvan tapahtumat sijoittuvat näyttämölle, jossa teatteriseurue treenaa Armista kertovaa näytelmää.

Tuottaja Mark Lwoff soitti keväällä 2011 Karoliina Lindgrenille ja ehdotti Jörn Donnerin elokuvan käsikirjoittamista. Ja kyllähän se kiinnosti.

Ensimmäinen tapaaminen Donnerin kanssa kesti Lindgrenin mukaan viisitoista minuuttia. Sinä aikana Donner antoi hänelle Armista kolme paksua mappia, jotka hän pyysi lukemaan läpi ennen seuraavaa tapaamista.

En tiennyt Armista mitään muuta kuin Marimekon. Kävin Jörnin antaman materiaalin läpi ja luin Love Armi -kirjan. Innostuin aiheesta kauheasti, Lindgren kertoo.

Lindgren ei osaa sanoa, miksi hän valikoitui elokuvan käsikirjoittajaksi. Hän kuitenkin epäilee, että asia liittyi siihen, että Donner halusi naisen kirjoittamaan Armin tarinaa. Lisäksi hän tunsi tuotantoyhtiö Bufon Misha Jaarin ja Mark Lwoffin jo Taideteollisen korkeakoulusta (TAIK), jossa he opiskelivat elokuvan tekemistä.

Käsikirjoittamisen vaikeudet

Armi Ratiaan liittyvä materiaalin runsaus aiheutti Lindgrenille monia haasteita. Eräs niistä oli se, että jokaisella Ratian tavanneella ihmisellä on hänestä anekdootti. Ratia myös väritti tarinoita ja kertoi niitä usein eri tavalla.

Kirjoittajana haluan, että hahmossa on aina punainen lanka. Armista sellaista ei kuitenkaan löydy. Tai oikeastaan se lanka on solmussa.

Jörn on sanonut, että Armi on kuin saippuapala. Aina kun siitä luulee saavansa kiinni, se lipsahtaa käsistä. Mitä syvemmälle menin tarinaan, sitä liukkaammalta Armi alkoi tuntua.

Käsikirjoittamista hankaloitti myös elokuvan kehyskertomus, jossa Armin elämästä kerrotaan näytelmän tekijöiden kautta. Lindgrenin mukaan tekijät päätyivät siihen ensisijaisesti rakenteellisen ratkaisun takia, sillä sen avulla valtava materiaali saatiin jäsennettyä yhteen elokuvaan.

Metatason kautta pystyin esittämään elokuvassa samoja kysymyksiä Armista, joita olin esittänyt itselleni käsikirjoittajana. Saatoin myös kyseenalaistaa Armiin liittyviä totuuksia sitä kautta, että tämä on teatteriseurueen tulkintaa Armista. Se oli kirjoittajana vapauttavaa.

Toinen kehyskertomukseen vaikuttanut asia oli raha. Ja onhan se ymmärrettävää, kun elokuvan budjetti oli alle miljoona euroa. Se on kaksi kolmasosaa suomalaisen elokuvan keskimääräisestä budjetista. Yritä sillä sitten tehdä epookkielokuvaa.

Alusta loppuun

Armi elää! -elokuvan ensimmäisessä kohtauksessa teatterinäyttelijä Maria (Minna Haapkylä) kertoo keskellä tyhjää hallia Armi Ratian elämän keskeisistä tapahtumista. Lindgrenin mukaan he päätyivät ratkaisuun siksi, ettei tietoja tarvitse tiputella enää myöhemmin elokuvassa.

Jörn piti ajatusta hyvänä, ja hän kannusti minua siihen. Hermoilin ratkaisua pitkään, mutta olin elokuvaa katsoessani lopputulokseen aika tyytyväinen.

Armin elämästä kerrotaan elokuvassa vajaan kahden vuosikymmenen ajan, Marimekon perustamisesta yhtiön kriisivuosiin. Kaari tuli Lindgrenin mukaan elokuvaan luonnostaan.

Kohtausluettelossa oli paljon enemmän materiaalia, mutta jätimme tylsiltä tuntuvat ja kertaavat asiat kokonaan pois. Mikään käsikirjoituksen kohtaus ei ole sellaisenaan totta, paljon on keksittyä ja kaikki on vähintään dramatisoitu. Armin elämässä olisi ollut hirveän paljon draamaa muuhunkin.

Lindgren oikoi tarinaa suoraksi myös henkilöitä yhdistämällä.

En nimennyt ketään suunnittelijaa Maijan lisäksi erikseen. Häntä lukuun ottamatta kaikki Marimekon tytöt ovat yhdistelmiä yhtiössä työskennelleistä henkilöistä.

Syy siihen oli eettinen.

Jotta voisin rehellisesti kohdata elokuvassa esiintyvät ihmiset, minun olisi pitänyt tehdä valtavasti taustatutkimusta. Eettinen puoli korostui kirjoittamisessa eri tavalla kuin täysin fiktiivisissä töissä.

Kaikkein vaikeinta elokuvan käsikirjoittamisessa Lindgrenille oli silti lopetus. Ihmisen elämä päättyy harvoin isoon kliimaksiin, joten kolmannen näytöksen kirjoittaminen aiheutti hänelle isoja haasteita.

Haimme loppua tosi paljon, ja asia mietityttää minua vieläkin. Se häiritsi kuitenkin enemmän käsikirjoituksen luovutuksen yhteydessä kuin valmiissa elokuvassa.

Jörn

Työskentely Jörn Donnerin kanssa jännitti aluksi Lindgreniä.

Oli tosi pelottavaa kirjoittaa ensimmäiset tekstit ihmiselle, joka on voittanut Oscar- ja Finlandia-palkinnot.

Yhteinen työrytmi löytyi kuitenkin nopeasti, mikä johtui Lindgrenin mukaan Donnerin uteliaasta luonteesta. Lisäksi kirjoittajana tämä kunnioittaa toisen kirjoittajan työtä.

Jörn sanoi, ettei tämä ole mikään osto- ja myyntiliike, jossa sinun tarvitsee vakuuttaa minut ratkaisuistasi. Hän näytti suunnan, mutta antoi minulle vapaat kädet kirjoittaa Armista oman tulkintani. Se oli saman suuntaista johtamista kuin Armilla.

Donnerilla oli pari toivetta elokuvan suhteen. Hän halusi siihen kehyskertomuksen eikä halunnut esiintyä siinä itse oikeana henkilönä, vaikka hänellä oli 1960-luvun lopussa merkittävä rooli Marimekon pelastajana. Lopulta Donner nähdään kuitenkin elokuvan lopussa pienessä cameo-roolissa.

Se oli minulle yllätys. Puhuimme siitä, että Armista tehtävän näytelmän harjoituksiin tulee joku ja sanoo, ettei se [Armin elämä] noin mennyt. Kohtaus jäi käsikirjoituksesta pois, mutta he olivat kuvanneet sen. Ja hyvä niin.

Yhteistyö Donnerin kanssa oli Lindgrenille miellyttävä kokemus.

Valtava ero kokemuksessa ei näkynyt työnteossa millään tavalla. Jörn ei ollut millään tavalla ylimielinen, eikä sanellut minkäänlaisia sääntöjä.

Asia näkyi myös siinä, että Lindgren saattoi luottaa ohjaajan harkintakykyyn.

Käsikirjoittajien Killan puheenjohtajana vaadin, että käsikirjoittajan pitää päästä mukaan kaikkiin rahoittajatapaamisiin. Tässä tapauksessa tuottajat ja ohjaaja halusivat kuitenkin tehdä kirjoittamani tekstin, joten he huolehtivat tekstin puolustamisesta minun puolestani. Se oli vapauttavaa.

Kuulostaa erikoiselle, että ohjaaja ja tuottaja eivät ajaisi aina käsikirjoittajan asiaa. Niin tapahtuu kuitenkin Lindgrenin mukaan toisinaan, kun ohjaaja ja kirjoittaja eivät aloita yhteistyötä riittävän aikaisin.

Yhteistyö pyörii usein kirjoittajan ja tuottajan välillä, vaikka ohjaaja on projektissa olennainen henkilö. Tuntuu käsittämättömältä, että ensin tulee käsis ja sitten etsitään ohjaajaa.

Armi elää! -elokuvan vahvuus oli Lindgrenin mielestä se, että ohjaaja oli prosessissa mukana alusta asti – olihan tämä myös elokuvan tilaaja.

Jos elokuvassa olisi ollut eri ohjaaja, olisin kirjoittanut Armista erilaisen elokuvan. Kirjoittaminen ja elokuvan tekeminen eivät ole toisistaan riippumattomia asioita. Sen takia työryhmiä pitäisi muodostaa elokuviin aikaisemmin.

Käsikirjoittajan ammattikuva

Lindgren valmistui TAIK:sta vuonna 2009, ja hän on käsikirjoittanut muun muassa elokuvat Lomasankarit (2014) ja Tässä lepää Aino Koski (2007). Vuosien varrella käsikirjoittajan arvostuksessa on tapahtunut hänen mielestään muutos parempaan suuntaan. Suurelle yleisölle käsikirjoittajan ammatti näyttäytyy kuitenkin melko vieraana.

Toivoisin siihen muutosta. Samalla lailla kuin kirjailija, käsikirjoittaja luo tarinan maailman sekä välittää sanomaa ja näkemyksensä aiheesta. Tämä on mielettömän siisti työ, ja olisi kivaa, että suuri yleisökin ymmärtäisi sen. Koska kirjoittajan työtä ei ymmärretä, esimerkiksi että käsikirjoittaja on kirjoittanut kaiken mitä näyttelijät sanovat, kehut menevät joskus väärään osoitteeseen.

Mutta on ammatissa vielä korjattavaakin.

Palautteenantokulttuurissa käsikirjoittajat ovat aikamoisia heittopusseja. Suomessa on totuttu puhumaan suoraan, eikä retoriikkaan kiinnitetä huomiota. Ei meitä tarvitse kohdella silkkihansikkain, mutta palautteen pitää olla kunnioittavaa ja hyvin perusteltua. Siinä olisi koulutuksen paikka.

Toinen ongelma liittyy rahaan. Muille elokuvan tekijöille maksetaan palkkaa, mutta käsikirjoittajille palkkio tai tekijänoikeuskorvaus. Sen seurauksena he jäävät helposti sosiaaliturvan ulkopuolelle.

Kirjoittajien pitäisi herätä siihen, että kun saan elokuvasta tämän verran, niin ohjaaja saa tämän verran ja vielä palkkana. En tarkoita, että kirjoittajien pitäisi kadehtia ohjaajien palkkoja, vaan heidän pitäisi uskaltaa pyytää työstään riittävä korvaus.

Taloudelliset tekijät vaikuttavat siihen, että lupaavat käsikirjoittajat katoavat alalta nopeasti.

Miten superammattilaisia kehittyy maahan, jos he vaihtavat heti uuteen ammattiin? Kokemusta saa kuitenkin vain työn tekemisen kautta.

Asiassa on kuitenkin menty paljon eteenpäin, ja esimerkiksi tv-puolella kirjoittajia arvostetaan aika paljon. Ohjaajat ja kirjoittajat kunnioittavat nykyään toisiaan, ja outo vastakkainasettelun aika heidän välillään on ohi.

Lue myös