Nikon paluu

Kahdentoista vuoden tauon jälkeen Suomen kansainvälisesti menestynein elokuvasankari palaa valkokankaille. Niko ja myrskyporojen arvoitus on kolmas osa Niko – lentäjän poika -elokuvasta alkaneessa sarjassa, jonka jokaisen osan ohjauksesta on vastannut Kari Juusonen. Juusonen ei ollut sarjan edellisen elokuvan jälkeen miettinyt jatkoa.

Tuottaja Antti Haikalalla oli idea mahdolliseen uuteen elokuvaan. Sitä lähdettiin kehittämään keskustelun kautta pienessä ryhmässä. Idea alkoi siitä sitten kiinnostaa. Käsikirjoitustuki saatiin elokuvasäätiöltä vuonna 2019.

Uudessa seikkailussa Niko on valmis ottamaan paikkansa osana Pukin lentojoukkoja. Kun pukin reki kuitenkin katoaa, on Nikon pelastettava joulu. Tällä kertaa Nikon vastustajana nähdään susien sijaan lentojoukkojen peilikuvat, myrskyporot. Konflikti onkin siis poro poroa vastaan.

Antin idea oli vähän kuin rocktähdet vastaan rosvot. Eläinlajit alkoivat muutenkin vähän loppua kesken, Juusonen sanoo naurahtaen.

Niko ja myrskyporojen arvoitus on ensimmäinen sarjasta, jossa Juusosella on ohjauksen lisäksi käsikirjoituskrediitti. Rooli ei kuitenkaan ole hänelle täysin vieras.

Käsikirjoittaminen ei vaikuta työhön itse kuvausvaiheessa, mutta suunnitteluvaiheessa se kyllä muuttaa ajatusprosessia. Olen viime vuosina muutenkin tehnyt enemmän myös käsikirjoitustyötä. Minulla on useampi projekti työn alla, osa vielä kirjoitusvaiheessa.

Paluu Nikon maailmaan oli Juusosen mukaan sujuva. Elokuvia on ollut tekemässä alusta asti pitkälti sama työryhmä, minkä Juusonen kokee olleen hyödyksi uusimman elokuvan tuotannossa.

Yllättävän helposti löytyi jatkoa teemoille. Kaikki alkoi pian näyttää lupaavalta, että ei tässä vain tähteitä lämmitellä. Kaikki tiedostivat, että nämä ovat Nikon leffoja, ja tästä pitää tehdä Nikon arvoinen.

Kyllä se helpottaa prosessia, kun kaikki tuntevat Nikon konseptin. Iso osa meidän tarinamme hahmoista on toiminnallisesti rajoittuneita. Se vaikeuttaa joidenkin kohtausten toteuttamista. Kun Niko on vaikka lähtemässä jonnekin, hän ei voi kohtauksen ajan pakata samalla reppua. Meidän elokuvan art director Mikko Pitkänen sanoo, että elokuva on kasa ongelmia. Niitä pitää sitten ratkaista.

Animaation rajattomuus ja rajat

Suomalaisen animaation kenttää on vaikea arvioida ulkopuolelta käsin. Juusonen muistelee hetken edellisen Niko-elokuvan jälkeen julkaistuja pitkiä kotimaisia animaatioita. Aika yksin Niko on lennellyt.

Animaation alalla menee yleisesti hyvin, pitkä elokuva laahaa vähän jäljessä. Haasteita toki on. Tuotannot ovat haastavia saada liikkeelle, välillä hankkeet tyssäävät. Enimmäkseen täällä keskitytään tietokoneanimaatioon. Esimerkiksi nukkeanimaatio on aina kiinnostanut minua, mutta Suomessa ei ole yhtään siihen keskittyvää studioita. Tuotanto voi tyssätä jo pelkästään siihen.

Kun Juusonen oli edellisen kerran Film-O-Holicin haastateltavana, hän puhui 3D-elokuvasta ja sen käyttämättömistä mahdollisuuksista. Palatessani teemaan Juusonen osoittaa yhä intoa aihetta kohtaan.

Kyllä 3D:llä on potentiaalia. Näin juuri Rakkautta & Anarkiaa -festivaalilla elokuvan nimeltä Flow, joka on pelimoottorilla tehty dystooppinen eläinanimaatio. Sellaisesta elokuvasta yleisö oppii, että tällaistakin voisi olla.

Alan pitkän linjan ammattilainen näkee teknologian kehityksen tilaisuutena tehdä uudenlaista elokuvaa.

Motion capture, animaatio ja tekoäly ovat kaikki menossa vähän samaan suuntaan. Katsotaan vuoden päästä, miltä kenttä näyttää. Tässä on mahdollisuus kehittää vähemmän tarinavetoisia ja enemmän kokemuksen immersioon perustuvia elokuvia. Uteliaana seuraan, mitä on tulossa.

 

Artikkelin pääkuva: © Manna Katajisto

Lue myös