Ei ainakaan huvituksen nimeen

Jörn Donnerin hiljaiselo elokuvien rintamalla on nyt päättynyt. Vuosien työtehtävät eduskunnassa, Los Angelesissa ja EU-parlamentissa ovat takana. Vapaalla miehellä on nyt mahdollisuus ohjata ja tuottaa, mitä itse saa ja haluaa. Donnerilla on edessä tv-elokuvaprojekti Yleisradiossa, joka pohjautuu hänen omaan romaaniinsa Presidentti. Sitä on kuitenkin edeltänyt nyt ensi-iltansa saava valkokangasprojekti Hylätyt talot, autiot pihat, jonka Donner on tuottanut. Projekti ei ole uusi, vaan sillekin on jo oma historiansa rakentunut.

- "Itse asiassa Hylätyt talot, autiot pihat -projekti lähti alkujaan liikkeelle siinä muodossa, että Taavi Kassila kirjoitti käsikirjoituksen. Siitä on monta, monta vuotta ja hän jollakin tavalla liittoutui yhteen epämääräisten amerikkalaisten kanssa. Se piti tehdä englanniksi ja siitä tuli täysi haaksirikko. Mutta sitten minä otin sen vuonna 95," kiteyttää Donner.

Keskusteltuaan kirjailija Lailan Hietamiehen kanssa Donner pani hankkeen uudelleen vauhtiin. Hietamiehen kirjoitettua eräänlaisen luurangon omasta kirjastaan mukaan astui käsikirjoittajaksi Pekka Parikka. Parikan kuoltua ja Donnerin todettua olevansa tyytymätön syntyneeseen käsikirjoitukseen, hän pestasi jatkajaksi Lauri Törhösen. Ohjaajasta ei ollut vielä tällöin tietoa:

- "Silloin oli auki, että kuka tämän ohjaisi, mutta kyllä minä sitten ehdotin, että Lauri sen ohjaisi."

Filmattu käsikirjoitusversio oli järjestyksessään yhdestoista. Parikka oli omassa versiossaan nostanut sotatapahtumat keskeiseen osaan. Talvisodan tehneenä hän oli niistä tapahtumista kiinnostunut, kun taas Donnerin mielestä sotatapahtumat ovat kyseessä olevassa tarinassa enemmänkin marginaalisia.

- "Minusta tämä romaani on evakkojen, naisten ja lapsien ja siviilien tarina enemmän kuin näiden sotureiden. Ja Parikan versiossa oli paljon tällaista Viipuriin liittyviä tapahtumia, jotka olivat minusta aivan toissijaisia. Mutta sain ne poistettua."

Ammattilaiset asialla

Vaikka Taru Mäkelän Pikkusisar-elokuva sai vastikään ensi-iltansa, Donner ei mitään kotirintamaelokuvien buumia allekirjoita. Enemmän on hänen mukaansa kysymys sattumasta, sillä tämä hänen projektinsa on ollut vireillä jo vuosia. Elokuvan valmistumisajankohta ei kuitenkaan aivan pelkkää sattumaakaan ole.

- "Talvisodan päättymisestä on kohta 60 vuotta ja tämä Karjala-kysymys edelleen elää tavalla tai toisella. Siitäkin huolimatta, että Venäjää se ei kiinnosta, mutta meitä se kiinnostaa."

Hylätyt talot, autiot pihat -tarinassa tunteiden taso on hyvin korkea. Sodassa kuolee ihmisiä ja sota on ollut Suomen historiassa merkittävä tapahtuma. Elokuvan laaja historiallinen tartuntapinta kiinnostaa varmasti myös yleisöä. Sen Donner myöntää ja varmasti sitä myös toivoo.

Kun Donner itse ei lähtenyt tuotantoaan ohjaamaan, on täytynyt yhteistyön ohjaaja Lauri Törhösen kanssa sujua hyvin. Ja - ammattimaisimmaksi ohjaajaksemme Donner Törhösen luokitteleekin.

- "Tämä oli todellista sodankäyntiä, tämän elokuvan tekeminen. Sitä on kuvattu monessa paikkaa. Suomessa se piti tehdä aika kireällä aikataululla ja samoin Viipurissa. Ei ollut helppoa tehdä se. Se vaatii suurta ammattitaitoa, mutta nykyinen henkilökunta on hyvin ammattitaitoista."

Viime vuosien suomalaiset menestyselokuvat eivät ole Donnerin intoa elokuviin palauttaneet. Ainoaksi älyllisesti mielenkiintoiseksi elokuvaksi hän nostaa Aki Kaurismäen jo vuosien takaisen Kauas pilvet karkaavat -elokuvan. Viime vuosien menestyksistä Donner kiteyttää:

- "Ei ne minua kiinnosta, ei tippaakaan. Ne ovat huvitusta lapsille."

Ja - aikuisille suunnatun huvituksen tarpeen Donner kumoaa yhtä tyhjentävästi:

- "Enpä tiedä, jos aikuiset ovat lapsia."