Katse kohti kompuroivia aikuisia

Ohjaaja-käsikirjoittaja Johanna Vuoksenmaa on suunnannut katseensa parisuhdemaailmasta yksilöön: Viikossa aikuiseksi -elokuva kertoo kompuroivista yrityksistä kasvaa aikuisiksi.

Viikossa aikuiseksi on 21 tapaa pilata avioliitto -elokuvan (2013) aloittaman teemallisesti yhtenäisen itsenäisten elokuvien sarjan toinen osa. Yhdessä elokuvat muodostavat yhtenäisen teemakokonaisuuden, ”koomisen kipupistetrilogian”. Ne käsittelevät aikuisten maailman kipupisteitä komedian keinoin.

Joukko toisilleen tuntemattomia naisia ja miehiä viettää toisenlaisen kesälomaviikon houkuttelevan oloisella leirillä Turun saaristossa.

Minut johdatti tähän jälleen kerran se, joka aina johdattaa tarinoihin: havainnot itsestä ja ympäristöstä. Asiat, jotka jäävät mieleen pyörimään. Se on tietynlainen prosessi. Joku yksittäinen hetki tai tilanne jää mietityttämään ja sitten se yhdistyy johonkin teemaan ja suurempaan kokonaisuuteen.

Monet pohdintani siitä, miksi muutos ja kasvaminen ovat vaikeampaa aikuisena kuin nuorena. Esimerkiksi sen vuoksi, kun joutuu harvemmin kyseenalaistamaan itseään uusien ihmisten tai uuden ympäristön kanssa. Jopa somella on vaikutuksensa: siellähän voi valita yhteisönsä, suodattaa toisenlaiset mielipiteet ja seuloa kiinnostavat uutiset. Se, että kasvaa ja kehittyy törmäillessään asioihin, jotka saavat kyseenalaistamaan, on koko ajan vähenemässä.

Viikossa aikuiseksi -elokuvaan Vuoksenmaa kertoo halunneensa rakentaa tilanteen, jossa ristiriidat ja törmäilyt olisivat mahdollisia. Hahmoihin tuli ripaus ohjaajaa.

Kaikkiin henkilöhahmoihin tuli joku piirre minusta. Olen huomannut, että vain omiin tunteisiin, pelkoihin, ennakkoluuloihin ja virheisiin on suora pääsy. Kun laskee häpeäkynnyksensä alas ja paljastaa vaikkapa henkilöhahmojen kautta omia heikkouksiaan, se koskettaa erityisesti. Olemme kuitenkin kaikki aika samankaltaisia.

Oli huvittavaa huomata, että kaikilla hahmoilla on hetkiä, joista tunnistan hyvin itseni. Selittämättömästi elämänväsyneen sähkömies Ranen (Jarkko Pajunen) kohdalla mietin pitkään mikä se on, sillä olemme aivan erilaisia. Vihdoin tajusin sen, kun Rane hioo viikatetta ja alkaa niittää. Tuttuus löytyi tekemisen kautta.

10+1 ensemble-cast

Viikossa aikuiseksi on poikkeuksellinen elokuva, sillä siinä ei ole varsinaisia päähenkilöitä. Jokainen rooli on yhtä tärkeä ja jokainen näyttelijä melkein yhtä paljon esillä.

Kirjoittaessani käsikirjoitusta kävi jälleen niin, että näin yhtäkkiä mielessäni jonkun näyttelijän naaman lausumassa repliikkiä. Ajattelin: ”Okei, siis hän olisi tulossa tähän rooliin.” Päähäni on tallentunut näyttelijäkuvasto, josta he pulpahtelevat esiin.

Myös kissa on olennainen osa tarinaa. Ehdokkaita tulvi. Valinta tehtiin lopulta ”moniosaisen valintaprosessin tuloksena".

Leirielämää

Elokuva kuvattiin viime kesäkuussa Turun seudulla, pääosin Naantalissa. Poikkeuksellinen kylmyys antoi pientä haastetta. Merivesi, johon iloisesti molskahdellaan, oli seitsemänasteista. Lopputuloksessa kylmyyttä ei huomaa.

Mieleeni on erityisesti jäänyt leirielämämme. Kun söimme yhdessä aamiaista, vietimme aikaa ja katsoimme futiskisoja. Hitsauduimme entistä enemmän yhteen.

Vuoksenmaa toivoo elokuvansa synnyttävän katsojissa vastakaikua.

Toivon, että elokuva koskettaa, saa nauramaan ja herättää ajatuksia. Että sen nähtyään katsojat rakastaisivat ihmisiä ja elämää hippusen enemmän. Haluan viedä katsojat leirille, hetkeksi irti normaaleilta reiteiltä, Suomen kesään, leikkimään ja ihmettelemään, kohtaamaan henkilöitä, joita ei muuten tapaisi, ainakaan silmästä silmään.

Leiriläiset joutuvat etsimään kasvun aineksia itsestään ja ympäristöstään. Täyttääkö leiri tuotelupauksensa?

Entisellään sieltä ei kukaan palaa.

Vuoksenmaalla on runsaasti omia kokemuksia leireistä.

Viihdyin leireillä. Olen ollut muun muassa jatkoriparilla, hiihtoleirillä ja raittiusleirillä. Olen kokenut vahvoja leirilläolofiiliksiä monissa muissakin tilanteissa, kuten silloin kun olin kesätöissä toisella paikkakunnalla. Se oli vapauttavaa. Aikuisempana leirit vähitellen jäivät.

Kasvua ja kehitystä

Vuoksenmaa tuli koko kansan tietoisuuteen Tahdon asia -sarjan myötä kymmenisen vuotta sitten. Miten hän on mielestään kasvanut ja kehittynyt työssään?

Tunnen oloni turvallisemmaksi enkä hätäile liikoja. Luottamukseni on kasvanut ja nautin kaikesta. Olen tullut levollisemmaksi ja ”puristan vähemmän mailaa".

Hän katsoo mielellään älykkäitä komedioita, joissa on kiinnostavia henkilöhahmoja. Housut pois (1997) on yksi suosikki.

Se on aika täydellinen.

Nyt Vuoksenmaalla on kirjoitustyön alla uusi tv-sarja MTV3:selle. Loppukesällä on vuorossa uusi aluevaltaus, kun hän ohjaa ensimmäisen kuunnelmansa. Elokuvaa ei ole unohdettu. Trilogian viimeinen osa on jo suunnitteilla.

Elokuva on vähän kuin lapsi. On aina mahtava fiilis, kun sen saa ulos! Kyllä sitä on taas synnytettykin.

Lue myös