Tosielämää josta yleensä vaietaan

Vuonna 2016 Elli Toivoniemi huomasi kollegansa Kirsikka Saaren kanssa puhuvansa uudelleen ja uudelleen sukupuolittuneen vallankäytön kokemuksistamme.

Usein on niin, että kun alkaa puhua jostain omista kokemuksista, siitä ei meinaa tulla loppua ja huomaa, että on muitakin saman kokeneita. Silloin ollaan jonkun tulevan elokuvan tai muun projektin äärellä.

Seitsemän ohjaajan yhteisteos Tottumiskysymys tuulettaa asenteita näyttämällä naisten elämästä hetkiä, joista yleensä vaietaan. Elokuva sukeltaa tosielämän havaintoihin ja vakavien asioiden äärelle myös huumorin keinoin. Se näyttää arkemme uudessa valossa: voiko tämä olla totta? Tarinoilla on yhteinen kantava teema: sukupuolittunut vallankäyttö, sen yleisyys ja absurdius.

Emme olleet ainoita kokijoita. Oli yhä vahvempia merkkejä siitä, että ihmiset olivat saaneet tarpeekseen. He jakoivat kokemuksiaan häirinnästä ja epätasa-arvosta. Meitä inspiroi myös kaksi hienoa näytelmää, Anna Paavilaisen Play Rape (2016) ja Raisa Omaheimon Läski (2016). Ne käsittelivät hienosti, hauskasti, hurjasti ja todella rohkeasti sukupuolittuneen vallankäytön omakohtaisia kokemuksia, jotka oli onnistuttu nostamaan yleiselle tasolle. Ajattelimme että meidän pitää tehdä sama elokuvassa, käsitellä aihetta auki. Elokuva on hieno väline sellaisen kuvaamiseen.

Tuoreen Tasa-arvobarometri 2017 -raportin mukaan yli puolet alle 35-vuotiaista naisista on kokenut seksuaalista häirintää kahden vuoden sisällä. Myös miehet joutuvat sen kohteeksi. Sen kohteeksi voi joutua kuka tahansa.

Onko maailma niin tasa-arvoinen kuin luulemme?

Tottumiskysymys-elokuvan ohjaaja-käsikirjoittajia ovat Elli Toivoniemi, Anna Paavilainen, Alli Haapasalo, Reetta Aalto, Jenni Toivoniemi ja Miia Tervo. Elli Toivoniemi on myös tuottaja.

Elokuvan tarinat perustuvat heidän havaintoihinsa. Kun Elli Toivoniemi ja Kirsikka Saari olivat alkaneet pohtia elämmekö niin tasa-arvoisessa maailmassa kuin olemme luulleet, aiheen ympärille kerääntyi heidän kutsuminaan joukko elokuvantekijöitä seuraamaan ajankohtaista keskustelua ja pohtimaan omia kokemuksia ja havaintoja. Jotkut heistä olivat käsitelleet aihetta aiemmissa töissään.

Kaikki haluamamme elokuvantekijät suostuivat heti mukaan. Tulijoita olisi ollut enemmänkin. Lähdimme yhdessä innolla kehittelemään. Suunnittelimme tekevämme yksitoista lyhytelokuvaa, pitkän elokuvan sekä kampanjan, jossa tuomme esiin näitä vallankäytön kokemuksia. Keskustelu ei vielä silloin ollut niin ajankohtaista ja julkista. Sitten tuli Metoo-kampanja.

Tuntui, että projektillamme oli täydellinen ajoitus. Ettei se ollut sattumaa.

Tältä pohjalta syntyi ensin lyhytelokuvien sarja Yksittäistapaus sekä lopulta Tottumiskysymys. Kirsikka Saari koosti käsikirjoituksen kuuden lyhytelokuvan pohjalta.

- Tottumiskysymystä ei olisi voinut syntyä ilman yhteistä kantavaa teemaa. Niitä oli, useitakin, joista Kirsikka valitsi tämän, miten yhteisö normalisoi seksuaalista häirintää.

Ainutlaatuinen syntyprosessi

Ohjaajista ja käsikirjoittajista koostuva työryhmä keskusteli ja kehitteli ideoita noin puolentoista vuoden ajan ennen kuin kuvaukset alkoivat.

Tottumiskysymys syntyi monella tavalla poikkeuksellisesti. Siinä oli myös dokumenttielokuvan tekotapaa. Meillä oli vapaus, yhteisömme voima ja tuki. Keskustelimme paljon. Saimme tehdä turvassa ja rauhassa. Se oli ainutlaatuista.

Elli Toivoniemi ja Kirsikka Saari ohjasivat kuuden tarinan kokonaisuuden lyhytelokuvien pohjalta yhteistyössä niiden ohjaajien kanssa.

Ideoimme uusia kohtauksia tarvittaessa. Muut kommentoivat ja ohjasivat lisäkohtauksia. Vielä leikkausvaiheessa ideoitiin uusia kohtauksia ja kuvia tarpeen mukaan, ja etsittiin tarinoiden ydintä.

Elokuva oli meille hyvin tärkeä heti alusta lähtien. Halusimme, että se on realistinen, kuvaa todellisuutta jossa elämme, mutta käsittelee aihetta myös huumorin keinoin. Koska aihe on herkkä, toimimme niin kunnioittavasti ja arvostavasti kuin mahdollista.

Elokuvassa on kymmeniä suomalaisia näyttelijöitä. Tunnettuja pitkän linjan näyttelijöitä sekä valkokankaalla debytoivia. Kuvasimme huhtikuusta 2018 tammikuuhun 2019 välisenä aikana. Kuvaukset sujuivat hyvin vaikka haasteita oli, muun muassa se, varmistuisiko rahoitus. Haasteista huolimatta keskityimme tekemiseen. Uskoimme ja luotimme ja porukassamme oli voimaa. Tunsimme että kaikki tulisi sujumaan hyvin, paremmin kuin osaisimme odottaa. Niin tapahtui.

Keskustelun jatkaja ja avaaja

Elokuvan aihe, seksuaalisen häirinnän normalisointi ja siihen suhtautuminen, on valtava, siinä riittää käsiteltävää. Keskustelu siitä on ollut välillä hyvin absurdia, esimerkiksi häirinnän kohteeksi joutuneiden kokemusten vähättelyä.

Aiheesta on alettu puhua enemmän kuin koskaan, mutta se on saanut osakseen myös vastareaktioita.

On paljon helpompi vaieta ja vältellä konflikteja kuin puuttua asioihin. Uskon, että kaikki tuntevat piston sydämessään huomatessaan huonoa kohtelua tai häirintää. Toivon, että uskaltaisimme huomata sen myös omassa käytöksessämme, ei ainoastaan ympärillämme, ja reagoida siihen. Tekemään tietoisia valintoja joka päivä. Se voi olla vapauttavaakin. Että aina on mahdollisuus käyttäytyä toisin, valita toisin. On siis tärkeää myös tunnistaa ja tunnustaa oma valtapositio. Se on suuri vaatimus mutta mahdollista.

Tottumiskysymys-elokuvan yhtenä suurena vaikuttimena on se, ettei pelkästään näytetä mitä tosielämässä, arjessa, tapahtuu, vaan tavoitteena on ymmärtää, miten voisimme jatkossa toimia paremmin ja mikä on jokaisen oma osuus hämmentävissä tilanteissa.

Olen aina pitänyt itseäni feministinä ja ollut tietoinen sukupuolestani ja siihen liittyvistä rajoitteista kuinka syvälle historiaan, rakenteisiin ja laajalle ne yleisesti ulottuvat. Tämän elokuvan myötä se on tullut minulle yhä näkyvämmäksi. On vaikea kuvitella, että kukaan – nainen, mies, muut – olisivat siitä täysin vapaita, eivätkä varmaan olekaan. Kunpa tällainen elokuva olisi ollut silloin kun olin nuori. Minäkin olen joutunut häirinnän kohteeksi. Olisin voinut sen kautta käsitellä kokemuksiani.

Mutta Elli Toivoniemellä on toiveikas olo, ensimmäistä kertaa.

Onneksi voimme tarjota elokuvan nyt. Koskaan ei ole liian myöhäistä. Toivon, että tämä on avaus maailmaan, jossa kaikesta voi puhua. Asiat ovat muuttumassa. Luotan tulevaan.

Palaute on ollut hyvää ja koskettavaa, ja keskustelu on ollut vilkasta.

Olen hyvilläni että elokuva toimii – se on jo ollut esimerkiksi keskustelun jatkaja ja uusien keskustelujen avaaja. Ja kokemusten jakaja.

Tämä on minulle sekä henkilökohtaisesti että elokuvantekijänä ja tuottajana merkittävimpiä asioita, joita olen tehnyt. Tämä on tärkeä meille kaikille.

Tottumiskysymys on palkittu alan kansainvälisessä markkinointitapahtumassa Haugesundin elokuvafestivaalilla, ja se on voittanut parhaan pitchauksen palkinnon Finnish Film Affairissa.

 

Lue myös