Tarinoita pirtukauppiaista

Jos asiaa mitataan katsojien määrällä, niin Aleksi Mäkelän elokuvat tuntuvat osuvan suomalaisen elokuvayleisön makuun. Rikoksia ja viinaksia yhdistelevä Rööperi jatkaa Häjyjen, Pahojen poikien ja Matin myötä tutuksi käynyttä linjaa. Osittain todellisiin tapahtumiin pohjautuva elokuva sai alkunsa useampia vuosia sitten, kun Punavuoren joukkion muistelmista kirjan koonnut toimittaja Harri Nykänen ja kirjan päähenkilö Tom Sjöberg kävivät Solar Filmsissä Markus Selinin juttusilla.

– Nykäseltä ja Sjöbergiltä oli tulossa kirja, joten he kysyivät, olisiko Solar Films kiinnostunut tekemään aiheesta elokuvan.

Mäkelä sai kirjan käsikirjoituksen luettavakseen, mutta koska haastattelukirjassa ei ole minkäänlaista juonta, kirjan kokoaminen elokuvaksi ei ollut aivan yksinkertainen urakka.

– Tarinoita oli viitisenkymmentä ja aiheita varmaan kymmeneen elokuvaan.

– Ihan aluksi minulla oli mielessä, että Samuli Edelmann näyttelisi Sjöbergiä. Kirjasta bongaamaani Krisun rooliin halusin Peter Franzénin. Halusin samojen näyttelijöiden näyttelevän koko ajan, joten aikajanaa täytyi lyhentää viidestäkymmenestä vuodesta noin viiteentoista vuoteen.

Ohjaajan kiinnostus rikollishahmoihin on syntynyt jo nuorena muun muassa James Cagneyn elokuvia katsellessa.

– Ehkä tuollainen maailma kiinnostaa sen takia, että siinä pääsee tirkistelemään rikollismaailmaa ilman, että itse tarvitsee olla ammuttavana.

Viina ja rikokset ovat aina kiinnostaneet suomalaista elokuvayleisöä. Mikä aiheessa sitten kiehtoo vuodesta toiseen?

– Viina liittyy elämänmenoon ja viinapäissä tapahtuu aina kaikkia hurjia juttuja. Ei tässä elokuvassa kuitenkaan läträillä kauheasti viinan kanssa, vaan pojat myyvät pimeätä viinaa, mikä on kuulunut siihen aikaan heidän toimenkuvaansa.

Tuttuja naamoja

– Halusin Samulin ja Peterin päärooleihin, sillä he eivät ole koskaan tehneet elokuvaa yhdessä ja minä taas olin tehnyt paljon töitä molempien kanssa. Loput roolivalinnat tapahtuvat käsikirjoitusta lukiessa, minkä lisäksi aika monta casting-tapahtumaa tapahtuu siviilipuolella saunailloissa, kapakkailloissa ja milloin missäkin.

Mäkelän elokuvissa on aina runsaasti tunnettuja näyttelijöitä. Asia johtuu ohjaajan mukaan siitä, että kokeneiden näyttelijöiden kanssa on nopeampaa työskennellä.

– Usein rooleihin haluaisi jonkun toisen näyttelijän, mutta koska Suomessa tehdään paljon elokuvia etenkin kesällä, monet joutuvat kieltäytymään.

– Jos päähenkilöt ovat kokeneita näyttelijöitä, sekaan ei ota kovin mielellään tuntemattomia naamoja. Elokuvan tekeminen on pari-kolme elokuvaa tehneen näyttelijän kanssa ihan toista kuin sellaisen, joka on ensimmäistä kertaa kameran edessä.

Mäkelä ei kuulu niiden ohjaajien joukkoon, jotka harjoituttavat näyttelijöitä loputtomasti tai jotka ottavat kuvaustilanteessa ottoja toisensa perään.

– Työtapa perustuu siihen, että puhumme hahmoista loputtomasti, minkä lisäksi näyttelijät saavat luettavaksi aikaisempia käsikirjoitusversioita.

– Kuvauspäivän tullessa jokainen tuntee oman hahmonsa. Varsinainen kuvausaika toteutetaan halki-poikki-pinoon -meiningillä, sillä en jaksa ottaa ottoja sen takia, että kuva ja näyttelijöiden tulkinta kehittyisivät uusintaottojen aikana. Jos teknisellä puolella ei tule kommelluksia, käytämme yleensä ensimmäistä tai toista ottoa.

Ohjaajalle on muotoutunut kameran taakse vakiotyöryhmä. Mäkelän mukaan tuttujen kasvojen kanssa on helpompaa toimia, kun kaikki tietävät, mitä tehdä. Samalla aikatauluista pystytään tekemään tarkempia.

– Olen tehnyt kaikki muut paitsi ensimmäisen elokuvani kuvaaja Pini Hellstedtin kanssa. Äänisuunnittelija tuli mukaan vuonna 2000. Musiikintekijöissä on ollut vähän enemmän vaihtuvuutta, mutta se johtuu siitä, että musiikkeja säveltävät henkilöt toimivat myös muissa hommissa, jolloin aikataulut eivät ole aina sopineet yhteen.

Yhteistyö Markus Selinin kanssa

Kahdeksan elokuvan ja lukuisien tv-sarjojen ja -elokuvien myötä ohjaajan ja tuottajan välille on muotoutunut selvät toimintatavat.

– Ensin etsimme yhdessä aiheen, minkä jälkeen Markus hoitaa sille rahoituksen ja minä teen elokuvan. Leikkausvaiheessa Markus haluaa tuoda esille omia näkemyksiään, miten lopullinen leikkaus tulisi hoitaa, mutta näistäkin on aina selvitty.