Raakaa duunia ja mielenkiintoisia lieveilmiöitä

Matti-elokuvan toteutussuunnitelma alkoi muotoutua ohjaaja Aleksi Mäkelän ja pääosanäyttelijä Jasper Pääkkösen välisistä keskusteluista:

– Keskusteluista ja omista toilailuista. Aika paljon ollaan jouduttu Jasperin kanssa matkustelemaan viime vuosina, erinäisistä syistä. Tuollaisilla reissuilla on aina aikaa mietiskellä, että mitä leffoja tässä voisi jatkossa tehdä.

Lentokoneessa istuessa on aikaa lukea iltapäivälehdistä Matin räväytyksistä. Cannesissa miehet yhyttivät tuottaja Markus Selinin, joka saatiin uskomaan, että liikkeellä ollaan ihan vakavissaan.

Urheilua ja iskelmää

Mäkihyppääjä ja viihdetaiteilija Matti Nykäsen elämänvaiheista saisi vaikka pitkän televisiosarjan. Aiheen rajaaminen oli kuitenkin yllättävän selkeää. Käsikirjoittaja Marko Leinolta tuli ajatus keskittyä 1980-luvun Mattiin ja urheilupuoleen. Leino luki Nykäsestä kirjoitetut kirjat ja lehtijutut vuosikymmenien varrelta.

– Matti on ollut oikeasti hyvä mäkihyppääjäkin. Se on se puoli, mistä monet nuoret eivät välttämättä tiedä. Nämä viime vuosien lehtiotsikot eivät ole siitä enää paljon kertoneet.

Kahdeksankymmentäluvusta sai aikaan komediaa myös jo puvustuksella. Nopea läpileikkaus kaikista muista vaiheista piti tietenkin tehdä. Alun perin Mäkelä olisi halunnut kuvata Matin musiikkiuraa enemmänkin, mutta:

– Kun luki tekstiä, niin huomasi, että se voi olla hyvä, ettei se niin pitkä pätkä ole. Se on sitä samaa toilausta (musiikkiura).

Kodan takana on tilaa

Marko Leino ei ollut Matin ensimmäinen käsikirjoittaja. Alkuperäinen kynäilijä lopetti projektin kesken. Nykyään on otsikoihin noussut käsikirjoittajien ja ohjaajien tai tuottajien väliset konfliktit. Mäkelä ei oikein halua valottaa Matin alkuperäisen käsikirjoittajan kanssa tapahtuneita asioita.

– Ei minulla ole koskaan ollut käsikirjoittajien kanssa ongelmaa. Olen sanonutkin, että jos ongelmia tulee, niin tervetuloa meille Nummelaan kotaan neuvottelemaan. Siellä kodan takana on aina tilaa maassa parille käsikirjoittajalle.

Pienet aivot, isot pojat

Mäkelän ohjaukset ovat olleet yleensä toiminnallisia, kuten Häjyt ja Romanovin kivet, tai tosipohjaisia, niin kuin Matti ja Pahat pojat.

– On monen asian summa, miksi päätyy tekemään tiettyä elokuvaa. Aika villejä voivat aihevalinnat olla… Ehkä Matti kuvastaa sitä samaa, mitä aikaisemmatkin elokuvat, eli ’isot pojat ja pienet aivot’. Kivekset eivät ole vielä laskeutuneet. Sillä tasollahan tässä on oltu kohta viisitoista vuotta.

Seuraavaksi jatketaan samalla, kuten Mäkelä ilmaisee, "aivottomalla" linjalla. Vareksen jatko-osa on tekeillä. Ohjaajan valitsema tyyli tuntuu hänelle sopivan

– Kun yleisöäkin on riittänyt…En osaa tehdä mitään muuta! Kai se ihan on näin tunnustettava.

Mäkelä suhtautuu elokuvan tekemiseen käytännöllisesti. Hän ei hae innoitusta korkeammista ulottuvuuksista, vaan toteaa, että perhe on työnteolla elätettävä.

– Puhtaasti raakaa duuniahan tämä leffan teko on. Toki tähän liittyy kaikkia hauskoja lieveilmiöitä. Jos on hyvä teksti ja hyvät suunnitelmat, ja on käynyt katsomassa hyviä paikkoja ja hyviä näyttelijöitä saanut mukaan, niin kyllä siitä kokonaisuudesta se into lähtee.