Tampereelle pääsee taas

Suomen vanhin ja monien mielestä perustellusti kauneinkin elokuvafestivaali, Tampereen lyhytelokuvajuhlat järjestetään 52. kerran 9.–13.3.2022. Suuri muutos tänä vuonna on keskeisimmän esityspaikan muuttuminen elokuvateatteri Plevnasta Koskikeskuksen Cine Atlakseen. Lähettyvillä toimiva Arthouse Cinema Niagara sen sijaan jatkaa toisena esityspaikkana. Ammattilaisille suunnattu festivaalikeskus jatkaa myös Finlaysonin alueella.

Kaksi vuotta sitten elokuvajuhlat ehdittiin pitää nipin napin ennen koronapandemian iskemistä täydellä voimalla kulttuurielämään, ja kaikkeen muuhunkin elämään. Viime vuonna festivaali pidettiin verkossa. Tänä vuonna käytössä on hybridimalli, jossa esityksiä on katsottavissa myös verkon Festhome TV -alustalla. Ennen kaikkea näyttää vahvasti kuitenkin siltä, että nyt yleisö pääsee myös paikan päälle kokemaan Tampereen ainutlaatuista elokuvajuhlatunnelmaa ja -osaamista.

Kilpailusarjat

Tuttuun tapaan Tampereella festivaalin rungon muodostavat kansainvälinen ja kotimainen kilpailusarja, josta jälkimmäinen jakaantuu lyhyiden ja yli 30-minuuttisten elokuvien sarjoihin. Kansainvälisessä kilpailussa mukana on 64 lyhytelokuvaa 43 eri maasta, pari myös Suomesta. Mukana on myös ukrainalainen lyhytfiktioelokuva, Olha Zhurban Papyni krosivky (2021), joka kertoo 13-vuotiaasta Sashan viimeisistä koulutunneista Ukrainassa – hänet on adoptoitu Amerikkaan, mutta kotimaa vetää häntä kuitenkin puoleensa.

Kotimaisissa sarjoissa nähdään 27 lyhyttä ja 8 yli puolituntista elokuvaa. Pitkistä kotimaisista dokumenttielokuvista mukana ovat Antti Kuivalaisen Tavastia-klubin 50-vuotiseen historiaan paneutuva Sitten ajat muuttuivat (2022), Elli Rintalan Kosovon sodan sotarikosten tutkimuksesta kertova Helena Ranta – Sodan viimeinen sana (2021) sekä Susanna Helken helmikuun Docpoint-festivaalin parhaana dokumenttina palkittu Armotonta menoa – Hoivatyön lauluja (2022), joka on dokumentaarinen lauluelokuva suomalaisen vanhustenhoivan tilasta. Lyhytelokuvista mukana ovat vaikkapa Iiti Yli-Harjan nukkeanimaatiodokumentti Kaikki äitini puhelut (2021) ja koomikkona tunnetun Riku Suokkaan fiktiivinen 365 päivää myöhemmin (2021).

Generation XYZ -kilpailu on ohjelmistossa mukana toista kertaa ja nyt siis ensimmäistä kertaa valkokankaalla. Tampereen elokuvajuhlien ja yhdysvaltalaisen XYZ Filmsin järjestämässä kilpailussa on mukana 18 genre-elokuvaa 17 maasta.

Kaupungit, Indonesia ja Unkari

Elokuvajuhlien kahden Kaupunki-lyhytnäytöksen elokuvat tarkastelevat kaupungin ihmisiä ja tiloja. Myös Tampereella kaupunkikuva on muutoksessa, raitiovaunuliikenne ja monet rakennushankkeet myllistävät ympäristöä. Valkokankaalla kaupunkitilan ja asukkaiden suhdetta tutkaillaan kuitenkin monen maan elokuvan ja eri näkökulmien kautta.

Tämän vuoden teemamaat ovat Unkari ja Indonesia, joista kummallekin on omistettu kaksi näytöstä. Unkari-näytökset on koottu yhteistyössä Budapestin lyhytelokuvajuhlien eli BuShon kanssa ja ne esittelevät nyky-Unkaria elokuvamaana. Unkarista vieraaksi saapuu myös animaattori Luca Tóth, jonka elokuvia nähdään omassa näytöksessään, ja lisäksi hän on koonnut elokuvat unkarilaisten animaation tekijöiden tuotoksia esittelevään Lucan valinnat -näytökseen.

Rantojen miehet ja muut kärsivät

Tampereen elokuvajuhlilla on jälleen monenlaisia muitakin näytöksiä ja oheistapahtumia. Arkistojen aarteet ovat tietenkin myös mukana. Toisilla lyhytelokuvajuhlilla vuonna 1971 Grand Prix -palkinnon saanut Hannu Peltomaan rappioalkoholistikuvaus Rantojen miehet on omassa näytöksessään vuonna 2020 ilmestyneen Aina on toivoa -seurantadokumenttinsa kanssa. Tänäkin vuonna nähdään myös livesäestetty mykkäelokuvaklassikko. Carl Theodor Dreyerin elokuvaan Jeanne d’Arcin kärsimys (1928) musiikin improvisoi Tuomiokirkossa sen urkuri Esa Toivola ja näytös on katsojille maksuton.

Ukrainalainen lyhytelokuva nähdään kilpailusarjan lisäksi myös eurooppalaisen lyhytelokuvan yleisöpalkinnon saajaehdokkaiden näytöksessä. U naši synahozi (2019) on Ivan Orlenkon jiddišinkielinen fiktioelokuva, jossa juutalaispoika yrittää selvittää, miksi naiset huusivat rukouksen aikana paikallisessa synagogassa. Franz Kafkan viimeistelemättömään novelliin perustuva elokuva nähdään Tampereella jo toistamiseen.

VAFT on turkulainen videotaidefestivaali, jonka ohjelmistoa nähdään Tampereella yhdessä videotaidenäytöksessä, jossa siinäkin on mukana ukrainalainen teos. Odessalaisen Alexander Isaenkon Memorial (2016) etsii menneen ja nykyisyyden risteystä.

Suuntana siis Tampere. Odotus on ollut pitkä, mutta elokuva etupäässä lyhyt.

Lisätietoja Tampereen lyhytelokuvajuhlien kotisivuilta: tamperefilmfestival.fi