Tapiolan suihkulähteillä

Espoo Ciné käynnistyi aurinkoisissa ja lämpimissä merkeissä tiistaina 22. elokuuta. Virallinen avajaiselokuva sopi hyvin tähän lämpimään tunnelmaan. Monen kuuluisan ohjaajan (mm. Gus Van Sant, Joel ja Ethan Coen) yhteistyöpalapelinä syntynyt Paris, je t’aime (Pariisi, rakkaudella) kuljetti katsojaa 18 rakkauteen keskittyvän episodin voimin Pariisin kaduilla ja kujilla. Rakkautta löydettiin miesten ja naisten, vanhempien ja lasten, eri uskontokuntien ja samaa sukupuolta olevien väliltä. Tapiolan kulttuuritalon kovilla penkeillä elokuvan pituus aiheutti hieman kärsimystä, mutta melodramaattinen kokemus avasi tapahtuman lupaavasti.

Festivaalin monista sarjoista Espoo Ciné Selection oli takuuvarmin tapaus. Elokuvat oli valittu huolella, eikä niistä mikään aiheuttanut suurta pettymystä; monia miellyttäviä kokemuksia sen sijaan jäi takataskuun. Esimerkiksi lauantaina esitetyt Emmanuel Mouret’n Changement d’adresse ja yhdysvaltalaisen nuoren, lupaavan Jason Reitmanin ohjaama Thank You for Smoking virittivät festaritunnelman innostavan korkealle. Kahden pariisilaisnuoren sattumanvaraista kohtaamista ja elämän arvaamattomuutta vähäeleisesti kuvannut Changement d’adresse ei esimerkiksi osoittautunut miksikään maailmoja mullistavaksi elokuvahelmeksi, mutta sen kupliva elämänmyönteisyys sopi oikein mainiosti keskipäivän kevyeen elokuvanäytökseen.

Toinen positiivinen yllätysten sarja muodostui Pink Zoneen valituista gay-elokuvista. Vaikka etukäteen meitä hieman pelottikin Markus Selinin osaksi tuottama kuvaus islantilaisesta homojalkapallojoukkueesta elokuvassa Strákarnir okkar (Eleven Men Out), Róbert Douglasin skandinaavisen konstailematon kuvaus ja maanläheinen huumori onnistuivat lopulta pitämään meidät varsin hyvällä tuulella. Tässä elokuvassa homomiehet eivät olleet pelkästään höpöhassuja, vaan tähän rooliin asetettiin lähinnä muun yhteiskunnan suhtautuminen heihin.

Festivaalilla ratkaistiin myös eurooppalaisten fantasiaelokuvien taisto kukkulan kuninkuudesta. Pitkien elokuvien kilpailusarjan kymmenen tuotosta olivat hyvin vaihtelevaa tasoa. Runsas pohjoismainen tuotanto heilahti selkeästi keskiverron paremmalle puolelle. Muun muassa norjalainen Naboer (Naapuri) sai kunniamaininnan, eikä ruotsalainen Matrix-mukaelma Stormkaan ollut heikoimmasta päästä. Méliès d’Or -palkinto meni puolestaan tanskalaisen Anders Thomas Jensenin ohjaamalle Adams Æblerille. Sama elokuva myös voitti festivaalien yleisöäänestyksen, ja todennäköisesti se tullaan näkemään maamme valkokankailla myös laajemmassa levityksessä.

Kilpailusarja toi kuitenkin tullessaan myös festivaalin pohjanoteerauksen. Roselyne Boschin ohjaama, eurooppalaisena yhteistyönä syntynyt Animal oli katsojalleen täyttä kärsimystä, eikä sympatioita naisohjaajan ensityöstä valitettavasti herunut. Geeniteknologiaa käsittelevä fantasia-scifi-tekele toimi korkeintaan tökerösti ja innottomasti toteutettuna kliseekimppuna. Kauniin ja kiiltävän pinnan alla viimeistään onnettomat näyttelijäsuoritukset upottivat ontoksi jääneen kokonaisuuden.

Méliès d’Or -sarjassa kilpailtiin myös lyhytelokuvien kesken, ja monesti nämä alkunäytöksinä nähdyt pätkät olivat jopa oivaltavampia ja osuvampia kuin varsinaiset elokuvat. Voiton vei Beryl Koltzin ohjaama Starfly, joka kertoi komedian keinoin astronautti Bobbyn palaamisesta takaisin maanpinnalle. Kotimaisista tuotoksista erityisesti Jalmari Helanderin Rare Exports inc. kolahti meidän huumorintajuumme. Tämän joulupukkeja pyydystävän firman "mainos" on ladattavissa internetistä, ja sen katsomista suosittelevat lämpimästi niin allekirjoittaneet kuin Angel-A:n kautta festareilla "esiintynyt" Luc Bessonkin.

Toinen joulupukkiaiheinen lyhytelokuva, Turun taideakatemiassa opiskelleen Samppa Kukkosen Kelle kello kilahtaa esitettiin lauantai-iltana alkukuvana Fantasy Zone -sarjassa. Lyhärin tarina sijoittui autioon mökkiin lumisen metsän keskelle, ja tällaisena se ennakoi odottamattomalla tavalla sitä valkokankaalla seurannutta Frostbiteniä. Tämä tuoreeltaan esitetty, ruotsalaisen Anders Banken ohjaama vampyyrielokuva teki sen mitä monet pitänevät mahdottomana: se onnistui uskottavasti – ei liian vakavahenkisesti eikä liian humoristisesti – kuvaamaan "modernia" vampyyriutta pohjoisruotsalaisessa pikkukaupungissa. On jo sinänsä hienoa, että läntisessä naapurimaassamme ylipäänsä tartutaan tällaiseen puhkikuluneeseen aiheeseen, mutta se että mopo pysyy kauniisti hyppysissä koko elokuvan ajan, on jo aivan poikkeuksellista!

Ei elokuvafestivaalia ilman väliin jääneitä näytöksiä. Eniten jäivät harmittamaan japanilaisen Kamome shokudon eli Ruokala Lokin ja ranskalaisen En Soapin lipuminen katseittemme ulottumattomiin. Tuskaamme lievittää toki se, että ainakin Lokki on takuuvarmasti tulossa Suomessa teatterilevitykseen – se kun on saanut osakseen japanilaisen turismin myötä ennenkuulumatonta hypetystä suomalaisessakin julkisuudessa.

Aikataulujen suunnittelua ja näytöksiin osallistumista venytti myös festivaalin muu anti. Tunnelmaan auttoivat ihmisten kanssa keskustelu, festivaaliteltan kosteat ja täyttävät tarjottavat, tekijähaastattelut, kiinnostava Jadesoturi-näyttely, ylipäänsä älykkään ja kultturellin vaikutelman antaminen sekä ennen kaikkea festivaalibussit. Näiden jos minkä avulla sai itseensä imettyä todellista elokuvaharrastajan identiteettiä. Iltapimeällä täpötäyden festivaalibussin rahdatessa helsinkiläisiä takaisin rakkaaseen kotikaupunkiinsa (saataisiinko heitä edes Espoon puolelle käymään, mikäli se tarkoittaisi seutuliikenteen normaalivuorojen hyödyntämistä!?) hymyilyttivät kuljettajan epätoivoiset ohjeistukset.

Kuljetuskapasiteettia tarvittiinkin, sillä Tapiola houkutteli tänä vuonna entistä enemmän festarivieraita. Espoo Cinén kokonaiskävijämäärä ylitti 22 000 rajapyykin! Suosituimpiin näytöksiin rynnätessä kyynärpäätekniikka osoittautui valitettavan tarpeelliseksi. Mutta mikäli jäit näistä elokuvista paitsi, voit lohduttautua että yleisömagneeteiksi valikoituivat pitkälti muutenkin levitykseen tulevat elokuvat. Joten Pariisi, rakkaudella, Ruokala Lokki, Angel-A ja Thank You for Smoking saapuvat syksyn pimetessä viihdyttämään meitä vielä uudemman kerran koko valkokankaan leveydeltä.