Where Do We Go Now? kotikatsomo

Lähi-idän valtion, jonka rajanaapureina ovat Syyria ja Israel, on vaikea välttyä levottomuuksilta. Libanon on joutunut kärsimään pitkästä sisällissodasta, Israelin voimatoimista ja nyt viimeisimpänä Syyriasta sinne levinneistä levottomuuksista. Libanonin Pedro Almódovariksikin tituleeratun Nadine Labakin ohjaamassa elokuvassa Where Do We Go Now? sodan rikki repimät ihmiset etsivät elämälle uutta suuntaa ja yrittävät palauttaa yhteisöönsä arjen järjestyksen.

Elokuvan tapahtumat sijoittuvat libanonilaiseen maalaiskylään, jonka synkästä lähihistoriasta muistuttavat sitä ympäröivät miinakentät ja piikkilanka-aidat. Kahtiajakautunutta yhteisöä asuttavat kristityt ja muslimit, jotka yrittävät parhaansa mukaan sinnitellä eteenpäin, vaikka kylän hautausmaalla makaa puolet heidän perheenjäsenistään. Kylän väki aina pastoria ja imaamia myöten viettääkin rauhaisaa rinnakkaiseloa siihen asti, kunnes monimutkainen tapahtumaketju vie pohjan yhteisön herkältä harmonialta.

Murros käynnistyy kylään tuodusta televisiosta. Kiihkeitä lemmenkohtauksia sisältävät saippuaoopperat ja vähäpukeiset säätytöt sekoittavat kylän miesten päät. Kaiken lisäksi uutiset kertovat levottomuuksista muualla maassa. Kun kirkon risti katkeaa erään sattumuksen seurauksena ja minareetin kaiuttimista kajahtaa ilmoille rukouskutsun sijaan kanojen ja vuohien ääntelyä, soppa on valmis. Kristitityt ja muslimit alkavat syyttää toisiaan sabotaasista. Arkoja uskonnollisia teemoja sörkitään sosiaalisen satiirin keinoin.

Diplomatian avaimet ovat kylän naisten käsissä. He kehittelevät mitä hullunkurisimpia menetelmiä rauhan palauttamiseksi seudulle. He muun muassa kutsuvat avuksi ukrainalaisen tanssiryhmän viemään miesten ajatukset pois riitelystä. Kofliktien ja kommellusten taustalla kytee kristityn naisen ja muslimimiehen orastava romanssi. Afaf (Leyla Hakim) on tarjoilija, jonka kahvilassa Rabih (Julian Farhat) tekee remonttia. Kaksikon näyttelijäntyö on ilahduttavaa katseltavaa, mutta ei ainoaa laatuaan. Elokuvan riemastuttavin ja värikkäin hahmo on kylän pormestarin vaimo Yvonne (Yvonne Maalouf), joka saa tuonpuoleisesta viestejä Neitsyt Marialta ja jonka aivoitukset ovat aivan omaa luokkaansa.

Where Do We Go Now? on ennen kaikkea vahvojen naisten tarina. Se on raikas draamakomedia, jonka parasta antia ovat nokkela dialogi ja valloittavat henkilöhamot. Hauskan lisän elokuvaan tuovat itämaiset rytmit ja arabiankieliset joukkolaulukohtaukset. Elokuvassa on välillä niin paljon päällekkäisiä tapahtumakulkuja höystettynä yleisellä kaaoksella, että sen punainen lanka on hetkittäin hukassa. Se voidaan kuitenkin antaa anteeksi, koska tietynlainen kaoottisuus sopii elokuvan luonteeseen ja tunnelmaan.

Vaikka elokuva on yleiseltä tunnelmaltaan hilpeä, kaiken naurun takana on kuitenkin kipeä viesti. Kylässä on enemmän kuolleita kuin eläviä. Suruvaatteet ovat naisten jokapäiväinen univormu. Naiset ovat kyllästyneet pukeutumaan mustiin. Hei eivät tahdo elää elämää, jota rytmittävät hautajaiset ja pelko seuraavasta menetyksestä. Nabine Labaki haluaa osoittaa, että luotien ja ruudin sijaan voidaan taistella kukin ja rukouksin. Ainakin naiset voivat.