What Lies Below kotikatsomo

Kauhulla on monia psykologisia funktioita: omien pelkojen ja traumojen käsittely, oman pimeän puolen kohtaaminen ja mustan peilin kohottaminen koko sivilisaation eteen muutamia mainitakseni. Yksi kauhukerronnan hieman kuluneista teemoista on muukalaisen tuleminen osaksi omaa perhettä, ja siinä samaistumiskohteet ovat ilmeisiä. Tätä käsittelee What Lies Below.

Teini-ikäisen Libertyn (Ema Horvath) tullessa takaisin kesäleiriltä hän saa huomata, että hänen äitinsä on parisuhteessa komean könsikäsmiehen (Trey Tucker) kanssa. Uusi isäpuoli paljastuu kaikkea muuta kuin normaaliksi. Mitä järvessä piileekään…

Elokuvaa mainostetaan dvd:n takakannessa ”lovecraftilaiseksi kauhukertomukseksi”. Todelliset kauhudiggarit osaavat melko hyvin erottaa Mestarin teemat muusta kauhuloresta ja heillä lienee hatara konsensus kautta maailman siitä, että oikeasti hyviä Lovecraft-elokuvia ei ole suinkaan tehty liikaa. Tälläkään kertaa kyseessä ei ole lovecraftilaiselta kannalta mestariteos – eikä kyllä miltään muultakaan kannalta.

Elokuva leikittelee bodyhorrorin tämän vuosituhannen kliseillä tarjoamatta mitään uutta. Henkilöt ovat yhtä eloisia kuin saarnipölkky kaikessa geneerisyydessään. Trey Tuckerin tarjoaa lähinnä silmänruokaa yläosattomana salimakena.

Käsikirjoitus välillä laahaa, välillä näyttää hyppelehtivän, ja pakollinen ilmastonmuutospaasaus hyvesignalointina jää juonen kannalta melko irralliseksi. Psykologisesti What Lies Below on läpeensä geneerinen has-seen-already, mikään ei pelota jo kömpelöiden kuvakulmienkaan takia. Ainakin yhdessä kohtauksessa olisin käyttänyt leikkaajana Fiskarsin keltaisia armotta. Elokuvan loppu on sentään katharsis-tyyppinen, mutta allekirjoittaneelle tuli tunne, että se on kopioitu eräästä vanhemmasta Lovecraft-köhnäleffasta.

What Lies Below jää auttamatta intin kaurapuuroksi eikä edes soundtrack sisällä mitään kivaa rokkia kuten vastineensa 1990-luvulla. Tämäkin luultavasti nähdään euron alelaareissa.