Tuhon tiellä kotikatsomo

Herra Parker ja herra Longbaugh ajattelivat vain ansaita hiukan rahaa kidnappaamalla raskaana olevan naisen. Herrat eivät kuitenkaan tienneet, että leidi sattuu olemaan rikkaan liikemiehen sijaisäiti, joka ei hukkaa aikaa saadakseen syntymättömän poikansa takaisin. Alkaa hurja ajojahti, joka nousee lopulta peckinpahilaisiin sfääreihin jossain Meksikon rajalla.

Tuhon tiellä on Epäillyt-elokuvan käsikirjoituksesta Oscarin voittaneen Christopher McQuarrien esikoisohjaus ja mainio sellainen. Hän rohkenee huoletta lainata elementtejä mm. Pulp Fictionista (kioskikirjallisuuden tyylistä dialogia) ja Hurjasta joukosta (lopun hätkähdyttävä tulitaistelu), mutta McQuarrie tekee sen tyylillä ja mainion nuoren näyttelijäkaartinsa ammattitaidon avustamana. Huippuunsa itsensä trimmanneeen Ryan Philippen ensimmäinen kovan miehen roolityö "herra Parkerina" (tämä puolestaan Reservoir Dogseista) on komeaa katseltavaa, samoin Benicio del Toron hänen ilmeettömänä apurinaan.

Elokuvan parhaat repliikit on kuitenkin valittu veteraani James Caanille, joka opastaa vanhan miehen varmuudella takaa-ajon aikana nuoria kanssajahtaajiaan, heitä, jotka menettivät sijaisäidin alun perinkin. Caan tekee loistoroolin jälleen kerran kolhiintuneena jääränä, jolla on kuitenkin selviytyminen veressään.

McQuarrie on Tuhon tiellä elokuvan perusteella lahjakas ohjaaja, joka kuitenkin kaipaa vielä tyylillistä parantelua. Kun esimerkiksi Sam Peckinpah’n ja Quentin Tarantinon elokuvissa äärimmäinen väkivalta toimii aina huipentumana jossain kohden, McQuarrielta tämä puuttuu, Hän antaa toisinaan aseiden laulaa päämäärättömästi ilman tunnelman asianmukaista rakentelua käsikirjoituksensa suvantovaiheista.

Tuhon tiellä on ilman muuta eräs videovuoden yllättävimmistä elokuvista.