Triangle of Love kotikatsomo

New Yorkiin sijoittuva indiekomedia Puccini for Beginners (2006) on päässyt Suomessa dvd-levitykseen nimellä Triangle of Love. Maailmalla elokuva on kiertänyt lesbo- ja homoelokuvien festivaaleilla, mutta teatterilevitykseen se ei ole yltänyt juuri missään. Tämä ei yllätä, sillä Maria Maggentin käsikirjoittama ja ohjaama elokuva on harrastelijamainen raakile.

Allegran (Elizabeth Reaser) tyttöystävä Samantha (Julianne Nicholson) jättää hänet palatakseen takaisin yhteen ex-poikaystävänsä kanssa. Sitoutumiskammoinen Allegra ei jää suremaan eroa, vaan alkaa tapailla peräti kahta uutta ihmistä. Katsojalle selviää täysin tarpeettomasti jo alkumetreillä, että Allegran uudet heilat Philip (Justin Kirk) ja Grace (Gretchen Mol) ovat seurustelleet aikaisemmin keskenään, mutta Allegralle tieto tulee jymy-yllätyksenä juuri ennen elokuvan loppuhuipennusta.

Triangle of Love pursuaa pseudoälyllistä dialogia ja ihmissuhteiden loputonta vatvomista. Vapaana kirjoittajana itsensä elättävä Allegra on jonkinlainen Woody Allenin älykköhahmojen ja Carrie Bradshaw’n bi-seksuaali risteytys, mutta kalpenee auttamattomasti karismaattisempien esikuviensa rinnalla. Elokuvalla on tiettyjä yhtäläisyyksiä Allenin 2000-luvun tekeleisiin, kuten ohjaajakonkarin uran pohjanoteerauksena pitämääni Hollywood Endingiin (2002), mutta sitä ei voi pitää meriittinä Maggentille.

Elokuvan käsikirjoitus on kiusallisen kehno. Paljosta puheesta huolimatta elokuvassa ei päästä pintaa syvemmälle edes hetkellisesti, eivätkä tekijät onnistu puhaltamaan henkilöihin eloa. Elokuvaa vaivaa samanlainen teennäinen säntäily kuin Susan Seidelmanin epäonnistunutta Gaudi Afternoonia (2001).

Alkuperäisestä nimestään huolimatta elokuvassa piipahdetaan oopperassa vain pikaisesti, eikä musiikkitermin mukaan nimetyn päähenkilön sydämessä ole erityistä paikkaa säveltäjä Puccinillekaan. Sikäli elokuvan uudelleennimeäminen ei hämmästytä, vaikka tarpeettomalta tuntuukin. Uudella nimellä maahantuoja on luultavasti pyrkinyt houkuttelemaan myös oopperaa vieroksuvia romanttisen komedian ystäviä elokuvan pariin.

Triangle of Love on varmasti tavoitellut samanlaista kepeyttä kuin Heather Juergensenin ja Jennifer Westfieldin käsikirjoittama ja tähdittämä Kissing Jessica Stein (2001), joka nähtiin tuoreeltaan Helsingissäkin vuoden 2002 Vinokino-festivaaleilla. Niin ikään New Yorkiin sijoittunut Jessica Stein oli kohtalaisen tasapainoinen, romanttinen komedia, joka leikitteli viihdyttävästi sukupuolisen suuntautumisen joustavuudella. Triangle of Loven kepeys kuitenkin kumisee tyhjyyttään. Elokuvan asennoituminen seksuaalisuuteen on yksinkertaistava ja alleviivaava, dialogi mitäänsanomatonta ja huumori kömpelöä.

Parasta Maggentin elokuvassa on New Yorkin katujen, kauppojen ja kahviloiden jäljittelemätön tunnelma. Siitä nauttiakseen kannattaa kuitenkin palata Woody Allenin 1970- ja 80-lukujen elokuvien tai vaikka Sinkkuelämää-sarjan pariin. Molempien rinnalla Triangle of Love tuntuu halvalta ja viimeistelemättömältä jäljitelmältä.