Thirteen Lives kotikatsomo

Vuonna 2018 kesällä 12 jalkapallojoukkueessa pelannutta poikaa joutuivat yhdessä valmentajansa kanssa treenien jälkeisellä retkellään rankkasateiden saartamaksi Tham Luanigin luolaan Thaimaan pohjoisosassa sijaitsevassa Chiang Raissa. Maailmalla, myös Suomessa, uutisoitiin tapahtumasta laajasti. Onnettomuus ja poikien pelastusoperaatio sai liikkeelle yli 10 000 vapaaehtoista 17 eri maasta.

Tästä tapahtumasarjasta kertoo yhdysvaltalaisohjaaja Ron Howardin ohjaama elokuva Thirteen Lives (2022). Elokuva pureutuu hillityllä otteella pelastusoperaatioon ja sen taustoihin. Se valottaa myös pelastusoperaation taustan tapahtumia: operaatioon liittynyttä sisä- ja ulkopolitiikkaa ja paikallisyhteisön työtä ja uhrauksia – vaikka keskiöön nousevatkin läntiseltä pallonpuoliskolta paikalle marssivat sankarisukeltajat John Volanthen (Colin Farrel), Harry Harris (Joel Edgerton), Rick Stanton (Viggo Mortensen) ja Chris Jewell (Tom Bateman).

Thirteen Lives on vähäeleinen kuvaus maailman empatiahermoa koskettaneesta inhimillisestä tarinasta arkisine hahmoineen. Happy Days -televisiosarjasta ohjaajan uralle ponnistaneen Howardin meriittilistalle kuuluvat muun muassa yhdeksän Oscar-ehdokkuutta saanut Apollo 13 (2001) ja Kaunis mieli (2001), josta Howard pokkasi parhaan ohjaajan Oscar-pystin. Parhaan ohjauksen Oscar-ehdokkuuden Howard sai myös elokuvasta Frost/Nixon (2008).

Howardin ja käsikirjoittaja William Nicholsonin valinta on keskittyä tiukasti tarinan kaareen ja tuoda esille, vaikkakin hieman pintapuolisesti, myös median valokeilan ulkopuolelle jääneiden Thaimaan armeijan, paikallishallinnon ja paikallisyhteisön roolin pelastusoperaatiossa.

Thirteen Lives lähestyy pelastusoperaatiota hillitysti ja vähäeleisesti. Läheltä seuraava kamera kulkee mukana ahtaissa luolastoissa ja ääniraidalla kolisevat happipullot kiviä vasten. Se saa sukelluskohtaukset tuntumaan aidosti klaustrofobisilta alleviivaten pelastusoperaatioon vaikeutta.

Vaikka elokuvan näyttelijäkaarti on nimekäs, katsoja unohtaa katsovansa miljoonaliksoilla näytteleviä Hollywood-tähtiä sukeltamassa veden täyttämässä sameassa luolastossa. Viggo Mortensenin rooli tuntuu elokuvallisesti jopa liian synkeältä, arkiselta ja pessimistiseltä tyypiltä.

Matalan profiilin ylläpitäminen on valintana kuitenkin perusteltu. Vähäeleisyys ja sentimentaalisuuden välttely auttaa elokuvaa välttämään pahimmat valkoisten pelastajien glorifioinnin ja sankarisaagojen karikot, ja palvelee samalla dokumentaarista lähestymistapaa. Erikseen on nostettava hattua päätökselle sisällyttää Hollywood-tuotannon näkökulmasta poikkeuksellisen pitkät pätkät thain kielistä dialogia elokuvan alkuun: tekstitys kuin rapakon toisella puolella on amerikkalaiselokuvissa harvinainen, jopa suurta yleisöä karkottava valinta.

Lähes kaksi ja puolituntiseksi venyvä elokuva käynnistyy verrattain hitaasti, ja tarina olisi hyötynyt napakammasta leikkauksesta. Thirteen Lives ei pidä otteessaan yhtä hyvin kuin vaikkapa Howardin aiempi dokudraama Apollo 13, mutta hillitympi dramatisointi tarkoittaa lopputuloksen kannalta sitä, että itse elokuva on uskottavampi ja siten aidomman tuntuinen kuin lopun mahtipontisuuden kanssa röyhistelevä Apollo 13. Thirteen Lives välttelee tietoisesti paatoksellista sentimentaalisuutta, ja hyvä niin.

Samalla elokuva tekee itselleen pienen karhunpalveluksen. Kun tunne ja pelastajien taustatarinat on riisuttu minimiin, on katsojan vaikea ymmärtää, miksi juuri näiden kolmentoista thaimaalaisen nuoren kohtalo sai pelastusoperaatioon osallistuvat laittamaan henkensä vaakalaudalle ja koko maailman liimautumaan ruutujensa ääreen. Ja osin siksi elokuvan ote jää kädenlämpimäksi. Siitä huolimatta Prime Videolla julkaistu Thirteen Lives on katsomisen arvoinen.