They Shall Not Grow Old kotikatsomo

Sotahistoriasta kiinnostuneen ohjaaja Peter Jacksonin kuvanmuokkaus- ja restauraatioteknologioita hyödyntävä dokumenttielokuva They Shall Not Grow Old (2018) kaivautuu brittijalkaväen sotilaiden kanssa ensimmäisen maailmansodan juoksuhautoihin. Suuri sota on Isossa-Britanniassa iskostunut lähtemättömästi kulttuuriseen muistiin, joten sitä on käsitelty lukemattomissa fiktioelokuvissa ja dokumenteissa, kuten BBC:n tuottamassa menestyssarjassa The Great War (1964).

Jackson ottaa Imperial War Museumin arkistossa säilytettävään sota-aikana kuvattuun ja sen jälkeen lähes käyttämättömään filmimateriaaliin jalkaväensotilaiden henkilökohtaisen näkökulman. Arkistofilmejä tuetaan leikkaamalla ne yhteen yli sadan 1960–1970-luvulla tehdyn sotaveteraanin haastattelun kanssa. Dokumentin narratiivi kulkeekin sotilaiden muisteluiden kanssa siviilielämästä värväytymiseen, harjoitteluun, rintamaelämään ja taisteluun sekä lopulta takaisin kotiin.

They Shall Not Grow Old alkaa ja päättyy kuin vanhoissa elokuvateatterissa esitetyt uutiskatsaukset, autenttisella arkistokuvamateriaalilla. Elokuvan vetovoiman muodostaa sen keskiosuuden restauroitu ja muokattu filmimateriaali sotilaista rintamalla. Laadultaan vaihtelevat filmit on asetettu samaan nopeuteen ja laajakuvaan. Kuviin on lisätty värit sekä foleylla sodanäänet ja näyttelijöiden vuorosanoilla sotilaiden puheen eri aksentit. Elokuvan toteutukseen monimutkaiseen prosessiin voi paneutua Jacksonin kertomana Blu-rayn sisältämällä Making of -dokumentilla.

Elokuvan teknisestä kunnianhimoisuudesta todistaa filmien luoma hätkähdyttävä realismin illuusio, joka kuitenkin saavutetaan vain ajoittain katsojan huomion kiinnittyessä useasti kuva-alueiden sumeuteen ja luonnottomuuteen. Kaikista sotatapahtumista, kuten hyökkäyksistä ei-kenenkään-maan yli ei filmimateriaalia ole säilynyt, jolloin elokuvassa turvaudutaan leikkauksen avulla propagandapiirrosten ja valokuvien innovatiiviseen käyttöön. Niistä välittyy sodan sekasortoinen tunnelma, mutta samalla hyökkäykseen asti ylläpidettyä jännitystä ei saada täysin lunastettua.

Samanlaista ihmetystä kuin perinteisemmät laadultaan ja terävyydeltään restauroidut 1910-luvun uutisfilmit Jacksonin elokuva ei saavuta, vaikka sen lähestymistapa aiheeseensa on dokumenttikerronnan kaavasta poiketessaan kiehtovampi. Dokumentin taustalla soivat sotilassotilaslaulut vievät osaksi aikakautta, vaikka vahvasti muokatuissa filmeissä sille ominainen elämänmeno ja sen rytmi, kuten elokuvassa Lumière! (2016), osin kadotetaan.

Tiukasti länsirintaman jalkaväensotilaiden kokemuksiin rajattu elokuva keskittyy sotilaiden puheeseen ja kasvoihin, jotka aikakauden ihmisten tavoin ihmettelevät heitä kuvaavaa filmikameraa. Sotilaiden sukupolvikokemus esitetään hyvin samastuttavalla tavalla osoittaen samalla, kuinka sodan kulttuurinen kokeminen ei ole vain tiettyyn aikaan sidottua. Nuorten miesten samantyyppiset elämäntilanteet, ajanvietto ja kokemukset armeijassa, kuten yksipuoliseen rintamaruokailuun tottuminen, ovat huumorin kautta käsiteltyinä läsnä.

Useimpien ensimmäiseen maailmansodan kuvausten tavoin myös They Shall Not Grow Oldissa sotaan lähdön ilo muuttuu pian rintaman kauhujen todistamiseksi ja niille turtumiseksi sekä veteraanien kotiinpaluun jälkeiseksi yhteiskunnan hylkäämäksi joutumiseksi. Historiantutkimuksellista aikakauden rekonstruktiota muistuttaneessa dokumentin tuotantoprosessissa hyödynnettiin oraalihistorian ja tavallisiin ihmisiin keskittyvän uuden sotahistorian näkökulmia säilyttäen silti kansantajuisen otteen aiheeseensa.

Puutteistaan huolimatta They Shall Not Grow Old on vahvatunnelmainen dokumentti uuden teknologian ja tuoreemman näkökulman kautta kerrottuna. Jacksonin ja muiden elokuvantekijöiden sodassa taistelleille sukulaisille omistettu elokuva on hyvin henkilökohtainen vielä enemmän kuin ohjaaja Sam Mendesin samaan kokemuksellisuuteen pyrkivä Taistelulähetit – 1917 (2019). Kannuksensa nyt myös dokumentaristina osoittanut Jackson kertoo seuraavaksi The Beatlesin tarinan.