The Sacrament kotikatsomo

Sääliksi käy kauhuohjaaja Ti Westia. Hän kaahaa uutuuselokuvallaan päistikkaa jorpakkoon vaikka tarkoitus oli palata takaisin found footage -kauhuelokuvan perusteisiin, Cannibal Holocaustin (1980) viitoittamalle tielle.

Ilmeisesti lajityypissä on Westin mielestä menetetty liian suurten tuotantoarvojen myötä jotain olennaista. The Sacrament on pieni ja halpa sekä vähäeleisyyteen nojaava tekele. Siinä ei ole suuren luokan erikoistehosteita vaan hitaasti virittyvää tunnelmaa. Siis vähän kuin hänen aiemmissa kauhuelokuvissa, paitsi että ne ovat olleet tehokkaita genrefilmejä.

The Sacrament on muodoltaan televisiossa tai internetissä julkaistu kuvitteellinen dokumentti, jossa tutkitaan omituisen kultin toimintaa. Vice-lehden uutistiimi seuraa miestä, joka matkustaa kultin asuttamaan Eden Parishiin löytääkseen kadonneen siskonsa. Kuvaustiimi löytää siskon mutta tulee paljastaneeksi samalla seurakunnan karmean salaisuuden.

Kerronnan rakenteella kritisoidaan televisiodokumenttien sosiaalipornoistumista. Elokuvassa dokumentin tekijätiimi edustaa polvea, jolle hyvän jutun tekemisessä on kyse kaiken shokeeraavan materiaalin saamisesta talteen. Kuvaavasti mitä enemmän saadaan tallennettua, sitä vähemmän dokumentti kertoo mistään. Lopputulos on kuin ison uutistoimiston silottelema snuff-pätkä.

The Sacramentia vaivaa väsyneisyys. Koko elokuva rakentuu vain yhden shokkikohtauksen varaan. Kuvio on hangattu niin monessa elokuvassa ympäri, että muutamat yllättävät loppuratkaisut eivät pelasta paperille niistettyä juonikyhäelmää.

Eikä The Sacrament ole pseudodokumentiksi erityisen uskottava. Dokumenttiryhmä kuvaa kaiken sellaisissakin tilanteissa, joissa täysjärkinen olisi huolissaan omasta turvallisuudestaan. Nolointa vielä, pakomatkalla toinen toimittajista pudottaa ja unohtaa kameransa maahan. Silti kameran materiaali on mukana dokumentissa. Miten?

Muutkin tahattomuudet kiusaavat. Leiriä fasistisin ottein johtava möhömaha ”isä” (Gene Jones) hämmentää. Aurinkolasit päässä pönöttävä mies on karkea karikatyyri kaikista etelävaltiokliseistä. Elokuva kaipaisi kuitenkin enemmän kauhua ja uhkaa.

Tositelevisioformaatin muodolla autenttisuutta hakeva elokuva epäonnistuu. Meidän tulisi tuntea pelkoa ja järkytystä tapahtumien edetessä, mutta osaamme jo lajityypin kielen ja kliseet sekä tiedämme mitä tuleman pitää. The Sacrament laskelmoi ja jättää riman ärsyttävän alas.