Mörköjä lapsuuden maisemissa
Klassista kartanoa muistuttava talo sopii kauhuelokuvan näyttämöksi kuin nakutettu, ja tutulta tuntuvat myös nuoret päähenkilöt. Rodgerin (Richard Harmon) isä on kuollut, joten hän matkaa tyttöystävänsä Bethin (Sara Thompson) ja parhaan ystävänsä Jordanin (Echo Andersson) kanssa yliopistokampukselta lapsuudenkotiinsa. Rodger on jäänyt yksin perheensä viimeisenä jäsenenä: sekä sisko Amalia että äiti ovat menehtyneet jo hänen lapsuudessaan. Talossa kummittelee, kuinkas muutenkaan.
Kömpelö vitsailu ja dialogi yrittävät saavuttaa kepeän tunnelman, mutta dynamiikka tuntuu lähinnä vaivaannuttavalta. Beth on kiltti naapurintyttö, Jordan tämän vastakohta: sanavalmis, räväkkä ja suora. Rodger tuntuu kahden tytön välimaastossa mitäänsanomattomalta päähenkilöltä. Hän on kuulemma fysiikkanero kuten edesmennyt äitinsä, paljon muuta hänestä ei jää mieleen.
Hyvin nopeasti alkaa tapahtua kummia, kuten elokuvan tyylilajin perusteella on odottanut. The Return kuitenkin tarjoilee yliluonnolliset vaaransa turhan selvästi heti alusta asti. Jännitettä ei ehdi syntyä, eikä asiaa auta erikoistehosteiden kankeus. On hieman yllättävääkin, miten klassisia kauhuelementtejä yhdistelevä kokonaisuus ei saa aikaan pelon tunteita. Luulisi, että näin selvästi genrelleen uskollinen elokuva ottaisi vaikutteita myös edeltävien kauhuelokuvien jännitettä luovista tyylikeinoista.
The Return on ohjaaja-käsikirjoittaja BJ Verotin ja käsikirjoittaja Ken Janssensin ensimmäinen kokoillan elokuva. Kokemuksen puute näkyy erityisesti dialogissa, joka tuntuu välillä luonnottomalta. Vaikka elokuva ei ole pituudeltaan kovin pitkä, joukossa on kohtauksia ja dialoginpätkiä, joiden tarpeellisuutta jää pohtimaan.
Ohjenuora ”näytä, älä kerro” tuntuu kummittelevan tekijöiden mielessä, ja yleensä sen seuraaminen on vain hyvä asia. Puhe kuitenkin korvaa audiovisuaalisen ilmaisun monipuolisemmat tarinankerrontamahdollisuudet. Hahmot eivät ilmaise asioita aina suoraan vaan mainitsevat asioita, jotka ovat ymmärrettäviä vain tarinan sisällä. Katsoja ei näin opi heistä juurikaan.
Vaikka The Return onnistuu yllättämään omaperäisyydellään mysteerin avautuessa päähenkilöille, pienen budjetin aistii viimeistelemättömyytenä. Hyvät ideat jäävät puolitiehen. Satunnaisena kauhupätkänä elokuva toimii helppona viihteenä tai vaikkapa nuoremman katsojan ensiaskelina genren parissa.
Seuraava:
Automies ja temppeliherrat
Elokuva Indiana Jonesia edeltäneestä aarteenmetsästäjästä 1960-luvun Puolassa on visuaalisesti kaunis perusseikkailu.
Edellinen: Valkoinen koira
Rasismin periytymistä metaforisesti eläintenkoulutuksen kautta käsittelevä Valkoinen koira jäi ohjaansa joutsenlauluksi amerikkalaiselle elokuvalle.