The Next Three Days kotikatsomo

The Next Three Days on ranskalaisen Kaiken se kestää -elokuvan uudelleenfilmatisointi, joka asettaa vastakkain yksilön ja yhteiskunnan. Tavallinen jokamies, matematiikanopettaja John Brennan (Russell Crowe) ei kestä ajatusta siitä, että hänen vaimonsa Lara (Elizabeth Banks) on tuomittu murhasta vankilaan 20 vuodeksi ilman mahdollisuutta tapauksen uudelleenkäsittelyyn. Vaikeuksista ja vastoinkäymisistä huolimatta Brennan laatii suunnitelman, jonka avulla hän yrittää vapauttaa vaimonsa keinolla millä hyvänsä.

Trilleri ei etene kuin luotijuna, sillä ohjaaja Paul Haggis malttaa pohjustaa tapahtumia, henkilöhahmoja ja perhesiteitä rauhassa. Erityisesti elokuvan alkupuolella painottuu draamakerronta ennen kuin kolmannessa näytöksessä nykäistään iso vaihde silmään ja siirrytään trillerin ja toiminnan yhdistelmään, joka on sinänsä sujuvaa, vaikkakin loppuvaiheissa vähän turhan monimutkaista ja siksi epäuskottavampaa kuin elokuvan alkupuoli.

Verkkaisempi aloitus ja hyvä käsikirjoitus tekevät henkilöistä moniulotteisempia. Erityisesti Crowe tulkitsee hyvin tavallista perheenisää, jonka sisällä vellova ahdistus näkyy pieninä eleinä ja äänenpainoina ja muuttuu vähän kerrallaan päättäväisyydeksi sen jälkeen kun ratkaiseva päätös on tehty. Kun kerran on leikkiin lähdetty, paluuta ei ole.

Itseään roolia varten lihottanut Crowe on tavallisen keski-ikäisen perusmiehen näköinen ja oloinen, ei mikään huipputimmiin kuntoon pumpattu kaikkivoipa toimintasankari tai erehtymätön nero. Tämä antaa teokselle uskottavuutta ja auttaa samaistumaan tilanteeseen, jossa rakkaus ja luottamus omaan vaimoon saavat epätoivoisen miehen ryhtymään epätoivoiseen uhkapeliin.

Yhteiskunnan lait ja yhteiskunnan koneistot eivät Suomessakaan tarkoita aina samaa asiaa kuin oikeus ja kohtuus, varsinkaan rikoslakien suhteen. Yhdysvalloissa tilanne on vielä kärjistetympi, sillä vaikka väkivaltarikoksista langetetaankin sinänsä täysin oikein mitoitettuja ja sopivan pituisia tuomioita eli oikeita elinkautisia ilman poispääsyn ja veritekojen uusimisen vaaraa, niin maan lakimiespainotteinen systeemi on tunnettu myös siitä, että systeemi voi jauhaa tavallisen kansalaisen maan rakoon. Yhdysvalloissa tunnetaankin tervettä epäluuloa kasvottomia byrokraattikoneistoja kohtaan, mikä heijastuu myös maan elokuvaperinteessä.

The Next Three Days paljastaa vasta lopussa, onko vaimo oikeasti syyllinen murhaan vai ei. Tämä pitää tarinan alun asetelman haastavampana, koska katsojakaan ei tiedä enempää kuin John Brennan. Tarinaa on seurattava tarinana ja henkilöhahmoihin samaistuttava ilman tietoa siitä, vapauttaako mies kylmäveristä murhaajaa vankilasta vai onko kyseessä suuremman vääryyden korjaamisesta ja viattoman pelastamisesta lainrikkomisen avulla.

Vaimon syyllisyyden tai syyttömyyden olisi tosin voinut jättää teoksesta kokonaankin pois. Se olisi tehnyt tarinan vastakkainasettelusta moraalisesti monitulkintaisemman ja tuonut mies vastaan systeemi -asetelmaa entistä selkeämmin esille. Yhtä kaikki Haggis on ohjannut tasapainoisen, viihdyttävän ja sopivasti ajatuksia herättävän teoksen, jossa draama, toiminta ja trilleri yhdistyvät sujuvaksi kolminaisuudeksi.