The Mummy kotikatsomo

Kun huhua alkoi pari vuotta sitten kuulua legendaarisen Muumio-elokuvan (The Mummy, 1932) uusintaversiosta Universal -yhtiön toimesta, olin jopa hieman innostunut. Luulin, että tavoitteena olisi luoda uudelleen yhtiön 1930-luvun legendaarisen kauhusaagan (muita mm. Dracula, Frankenstein, Ihmissusi) helmestä vastaavantyyppinen kauhudraama, jossa tarinalla ja nerokkailla kamera-ajoilla olisi pääosa. Pian kävi kuitenkin ilmi, että elokuvan budjetti ylitti 100 miljoonaa ja pääosaan palkattiin Tom Cruise. Se siitä sitten.

Alkuperäinen The Mummy oli kauhuelokuvanäyttelijä Boris Karloffin vaihtelevan uran hienoin hetki, jossa hän henkiin nousseena muumioprinssinä lähtee hakemaan muinaista prinsessarakastettuaan 1930-luvun Egyptissä. Ohjaaja Karl Freund sai tuolloin aikaan piinaavaa kauhua mahdollisimman minimalistisesti valojen, varjojen ja hitaasti kääntyvien kameroiden avulla. Lopputulos oli komea ja elokuva sai ansaitun erikoispainoksen blu-raynä muutama vuosi sitten.

Vuoden 2017 versiossa tyypilliseen tapaansa velmuileva Tom Cruise löytää kaverinsa (Jake Johnson) kanssa Irakista muinaisen haudan, jonka sarkofagi otetaan niin sanotusti parempaan talteen eli sotasaaliiksi. Nyt nykymaailmaan herää puolestaan muinainen prinsessa (algerialaislöytö Sofia Boutella), jonka kosto maailman pään menoksi on oleva hirveä, ainakin, mitä tulee katsojat hukuttavaan loputtomaan tehoste- ja tuhoamisvimmaan. Onko elokuvalla ohjaajaa laisinkaan vai vain pelkkiä tuottajia, kun kaiken peittää alleen special effects ja juoni on läpeensä ennalta arvattava? Alex Kurtzmann on merkitty ohjaajaksi, mutta hän onkin oikealta uraltaan tv-sarjojen tuottaja.

The Mummy, kuten miltei kaikki Hollywoodin nykyiset blockbusterit, on paikoin viihdyttävä ja erityisesti Boutellan vartalolla leikkivät efektit ja maalaukset ovat hyvinkin vaikuttavia. Pupillien kahdeksi jakautuminen on näyttävä idea. Hänen Ahmanet-prinsessansa jää kuitenkin hyvin stereotyyppiseksi ja pinnalliseksi hahmoksi. Myös Russell Crowe tekee tohtori Henry Jekyllinä (kyllä, juuri se Mr. Hyden sielunkumppani) lähinnä itsestään karikatyyrin, eikä Annabelle Wallisillakaan tutkijan roolissaan näytä olevan muuta pääasiallista tehtävää kuin pitää Cruisen roolihahmolle seuraa.

On toki lohduttavaa, ettei kaiken tarvitse ollakaan nykyisen #metoo-hysterian muuttamaa, mutta elokuvan rakennetta ei roolien pintapuolisuus paranna. Cruisekin on Cruise emmekä hänenkään roolin taustastaan saa juuri mitään irti. Tuotanto uskoi, että riittää, kun hän on tässäkin mukana vain omana itsenään.

The Mummy toi lopulta kustannuksensa takaisin ja teki Universalille voittoakin. Nyt odotellaan, mitä yhtiö aikoo tehdä tämän jutun alussa mainittujen muiden kauhuhahmojensa uudelleen esittelyn kanssa. Hyvin rakennettu ja tätä syvällisempi käsikirjoitus sekä oikea näyttelijäroolitus vakavamman draaman suuntaan olisi hyvä alku.