Taru sormusten herrasta – Kaksi tornia kotikatsomo

Paljon tuntuu tapahtuneen sen jälkeen kun Peter Jackson kumppaneineen vyörytti katsojien nähtäväksi Sormusten herra -trilogian ensimmäisen osan. Haltioituneen vastaanoton ja nousuhumalan rinnalla orasti myös väistämätön vastareaktio. Kun Kaksi tornia saapui viime vuoden lopulla ensi-iltaan ennakko-odotusten rima oli nostettu liian korkealle. Fanilaumojen hurraahuudoista huolimatta hiotut digitaaliset fantasiamaisemat ja valtavat massataistelut eivät jaksaneet enää innostaa kaikkia katsojia. Epäilemättä kriittisiä äänenpainoja lisäsivät myös valtaisiksi paisuneet oheistuotemarkkinat.

Itse Kaksoistornien tarinassa on paljon keskittymistä haittaavia katkoskohtia ja päällekkäisyyksiä. Väliosan ilmeisten heikkouksien syitä voi toki etsiä itse Tolkienin eepoksesta. Sormuksen saattueen hajottua päähenkilöiden edesottamusten seuranta hankaloituu huomattavasti. Yksittäisiä tarinakerrostumia kun tuntuu olevan yksinkertaisesti liikaa. Samin (Sean Astin) ja Frodon (Elijah Wood) matka kohti Mordoria, Gandalfin (Ian McKellen) paluu ja Rohanin puolustustaistelu sekä Merrinin (Dominic Monaghan) ja Pippinin (Billy Boyd) seikkailut Enttien luona tuntuvat elokuvassa pahimmillaan lähes irrallisilta tapahtumilta.

Monisyisen tarinan kääntäminen valkokankaalle on epäilemättä vaatinut omat kompromissinsa, mutta monet häiritsevät piirteet ovat täysin tekijöiden itsensä luomia. Suurimmat viat liittyvät mukana tulleisiin turhiin rönsyihin. Esimerkiksi Aragornin (Viggo Mortensen) ja Arwenin (Liv Tyler) imelän romanttiset kohtaukset ovat selvästi päälleliimattuja. Helmin syvänteen taistelu on elokuvan yksi tukipilareista ja visuaalisesti täysin häkellyttävää katseltavaa. Tästäkin huolimatta siitä löytyy täysin turhia ja asiaankuulumattomia piirteitä. Päähenkilöiden humoristiset ja pateettiset lohkaisut sopivat taistelujen lomaan yhtä hyvin kuin tikku silmään. Ja mitä ihmettä haltiat tekevät Helmin syvänteessä? Kyseinen juonenkäänne sotii selvästi kirjan henkeä vastaan, mutta sillä on yritetty väkisin pitää mystisen kivat haltiat mukana kuvioissa.

Myönteisimmät seikat liittyvät elokuvan mustaan ja epätoivoiseen perustunnelmaan, joka on Tolkienin tuotannolle uskollista. Sormuksen sodan alku ja pimeyden nousu johdattelevat vääjäämättä kohti lopullista välienselvittelyä hyvän ja pahan välillä. Digitaalisen animaatiotaiteen puolella myös Klonkku - tuo vanha sormusnarkkari - on ainakin teknisesti taitavasti toteutettu. Kokonaisuutena Kaksi tornia jää selvästi ensimmäisen osan varjoon. Ammattitaitoinen perusote nostaa kuitenkin laatumittarin huomattavasti plussan puolella ja mistään uuden Tähtien sota -triologian kaltaisesta huijauksesta ei ole kysymys. Lopullinen tuomio elokuvan heikkouksista ja vahvuuksista selviää tietenkin vasta viimeisen osan ilmestyttyä.

Dvd:n mukana tulevalla lisälevyllä on bonusmateriaalia aivan ruhtinaallisesti. Elokuvan tekovaiheita ja taustoja selvitetään tarkasti ja huolellisesti. Käsiteltävien aiheiden joukosta löytyy jopa katsauksia lavarakenteista ja aseistuksesta. Paikoin samat kohtaukset toistuvat eri näkökulmista ihan kyllästymiseen saakka. Klonkusta tehty musiikkivideo on puolestaan niin korni, että ainakin minulta sen katsominen jäi kesken. Mukana on myös tavanomainen kasti trailereita, tv-spotteja, mainoksia oheistuotteista ja muuta turhaa sälää. Ehkä kaikkein kummallisin ja yllätyksellisin osa on Sean Astinen vapaa-aikanaan kuvaama lyhytelokuva, joka ei liity mitenkään Kahden tornin tekovaiheisiin tai edes kulissien takaiseen elämään. Lyhytelokuvan teosta kertova "The Making of" on esimerkki tekijöidensä terveestä itseironiasta.

Triologian lumoihin joutuneet fanijoukot ovat kovan paikan edessä. Pitäisikö ostaa nyt myyntiin tullut dvd vai sijoittaa vähäiset taskurahat "Special Extended Edition" -versioon, jossa elokuvalla pitäisi olla pituutta peräti 222 minuuttia? Tulee myös olemaan hauskaa seurata, millaisia uusia eripituisia versioita ja lisälevyjä tuottajat mahdollisesti puskevat markkinoille trilogian päätösosan jälkimainingeissa.