The House on Turk Street kotikatsomo

No Good Deed perustuu Dashiell Hammettin novelliin The House on the Turk Street. Tarina kertoo hyväntahtoisesta poliisista, Jackista (Samuel L. Jackson), joka lupaa ystävälleen etsiä tämän karannutta tytärtä. Jahdatessaan teiniä hän erehdyksen kautta törmää eriskummalliseen rosvokoplaan, joka suunnittelee pankkiryöstöä. Jack otetaan panttivangiksi ja rikolliskoplan pomon tyttöystävä Erin (Milla Jovovich) jätetään vahtimaan tätä muiden lähtiessä keikalle. Kaksikon keskinäinen vetovoima on kova, mutta Erinin manipulointitaidot saavat Jackin epäilemään tämän tarkoitusperiä. Pankkiryöstö ei sujukaan suunnitelmien mukaan, joten manipulointipeli kiihtyy.

Samuel L. Jackson tekee väsymättä leffoja kuin liukuhihnalta, ja jälki on usein sen mukaista. Miehen hahmot ovat yleisimmin toimintaleffojen ammuntaa ja kovia otteita säästämättömiä kunniakkaita sankaripoliiseja. No Good Deed onnistuu kyllä edukseen siinä, että perinteisintä Jacksonin linjaa se ei edusta. Miehen hahmo on normaali, tylsähkökin poliisi, jonka suurin nautinto ja terapia on sellonsoitto. Aseilla räiskintä ja muu pamauttelu on leffassa jätetty minimiin, ja elokuva keskittyy psykologiseen manipulointipeliin, jolloin hahmojen väliset jännitteet ovat etusijalla.

Elokuvan alkupuolella psykologinen viritelmä on erittäin vahva, ja henkilöiden väliset jännitteet suorastaan tihkuvat. Mikäli tämä jännite olisi kannattanut loppuun asti, elokuvanautinto olisi ollut aivan toista luokkaa. Mutta ei. Henkilöhahmot jäävät etäisiksi, vaikka herkullisista rikollispomon (Stellan Skarsgård) ja tämän vähintäänkin omituisen koplan persoonista olisi saanut irti loputtomasti aineistoa. Hieno psykologinen jännite laukeaa tavanomaisten juonenkäänteiden tähden ja leffa vajoaa keskitasoakin huonommaksi pankkiryöstöpätkäksi. Vuoden 1981 uudelleenfilmatisoinnin Postimies soittaa aina kahdesti ohjannut Bob Rafelson sortuu jälleen samaan kuin tunnetuimmassakin ohjaustyössään, kun elokuvan loppupuoli on äärimmäisen heikko.