The Good Neighbor kotikatsomo

Newyorkilainen toimittaja David (Luke Kleintank) siirtyy töihin Latviaan ottaakseen etäisyyttä eroonsa. Latvian pientaloidyllissä hän tutustuu naapuriinsa Robertiin (Jonathan Rhys Meyers). Yllättävän onnettomuuden jälkeen asiat alkavat mennä vihkoon eikä avulias naapurikaan ole ehkä se aidoin ystävä.

Monessako jännärissä on ollut suunnilleen sama kuvio, eli uudesta kumppanista, naapurista, talonmiehestä tai serkun kälyn kummin kaimasta kuoriutuu miellyttävän alun jälkeen piinaavaa sekopää? Liian monessa.

Jotain kutkuttavaa kuluneesta asetelmasta saatetaan saada irti silloin, kun mukavan kanssaihmisen muutos maltetaan ja osataan pitää riittävän kauan vakan alla. The Good Neighbor -elokuvassa ei malteta, eikä osata. Sillä sekunnilla, kun Jonathan Rhys Meyersin esittämä Robert avaa ensi kertaa ovensa Davidille, on katsojalle piinallisen selvää, kuka on tarinan antagonisti. Eikä asiaa helpota yhtään Rhys Meyersin kierroksilla käyvä näytteleminen.

Kierroksistaan huolimatta Robert on elokuvan mieleenpainuvin hahmo, sillä Luke Kleintankin David on yhtä karismaattinen ja kiinnostava kuin pöydän pohjaan kuivunut purukumi. Ihmisten välisiin jännitteisiin rakentuvassa jännärissä hahmojen pitäisi olla jollain tapaa kiinnostavia, samaistuttavia tai luotaantyöntäviä. The Good Neighborin hahmot ovat kaikki täysin yhdentekeviä ja epäkiinnostavia. Edes Robertista ei saada rakennettua kunnollista psykopaattia, vaikka Rhys Meyers koko rahan edestä yrittääkin vaikuttaa sekopäältä.

Koska hahmojen välille ei synny todennettavaa jännitettä, seurattavaksi jää vain käsikirjoitusoppaasta poimittuja juonenkäänteitä, joita haukotellaan läpi geneerisen viulumusiikin säestyksellä.

Hämmentävintä kaikessa on, että saksalaisohjaaja Stephan Rick ohjaa samaa elokuvaa jo toistamiseen. The Good Neighbor on uudelleenfilmatisointi ohjaajan omasta saksalaiselokuvasta Unter Nachbarn (2011).

Alkuperäistä näkemättä on vaikea tehdä syvällisempää vertailua, mutta elokuvasta kirjoitetun perusteella sitä ovat painaneet samat ongelmat kuin tätä uusintafilmatisointia. Jostain syystä mitäänsanomattomasta saksalaisjännäristä on haluttu tehdä englanninkielinen versio keskinkertaisesti tunnetuilla näyttelijöillä. Tavanomaisuutta on kenties koetettu maustaa astetta eksoottisemmalla miljööllä sijoittamalla tarina Latviaan, mutta hyöty jää sadunomaisia taloja lukuun ottamatta vähiin, kun valtaosa elokuvasta ollaan sisätiloissa.

The Good Neighbor on puuduttava tusinajännäri. Korkeintaan elokuva saattaa antaa jotain sellaiselle, joka ei ole vielä yhtään jännäriä eläessään nähnyt. Tosin siihen ensikertaankin kannattaa valita jotain säväyttävämpää.