The Girl in the Spider's Web kotikatsomo

Se mikä ei tapa (The Girl in the Spider's Web) on vuonna 2018 julkaistu toimintatrilleri, joka toimii eräänlaisena jatko-osana vuoden 2011 elokuvalle The Girl with the Dragon Tattoo. Elokuva perustuu David Lagercrantzin kirjoittamaan samannimiseen kirjaan ja jatkaa antisankari Lisbeth Salanderin tarinaa tämän taistelusta ruotsalaisen yhteiskunnan pahimpia rikollisia vastaan.

David Fincher ohjaama ensimmäinen Hollowood-tulkinta kirjailija Stieg Larsonin luomasta Millenium-maailmasta saavutti varsin suopeita arvosteluja kriitikoilta ja menestyi kohtuullisesti myös lippuluukuilla. Se mikä ei tapa sen sijaan upposi ja lujaa. Elokuva ei onnistunut tuottamaan levityskierroksellaan takaisin edes siihen sijoitettuja tuotantokustannuksia.

Kiinnostuksen lopahtamiselle on syynsä. Se mikä ei tapa ei tuota juurikaan mitään uutta aiemmin esiteltyyn elokuvamaailmaan. Ulkoisesti se on sujuva Hollywood-trilleri ja näyttelijä Claire Foy tekee uskottavaa työtä elokuvan Lisbeth Salanderina. Teknisestä sujuvuudesta huolimatta elokuvasta ei kuitenkaan jää erityistä muistijälkeä tai nälkää uusien Millenium-trillerien näkemiseen.

Elokuvan tarina valottaa Lisbeth Salanderin lapsuutta, joka on hyytävä. Lisbeth pakenee omasta kodistaan ilmeisen sekopäistä isäänsä, kun taas sisko Camilla jää isän huomaan. Tästä hypätään nykyaikaan, jossa Salander jäljittää eri tahojen havittelemaa ydinaseiden laukaisujärjestelmien hakkerointiohjelmaa. Salanderin lisäksi tuhoisan ohjelmiston perässä ovat niin jenkkien NSA kuin ruotsalainen rikollisliiga Spiders.

Se mikä ei tapa hyppelee tyylilajiltaan action-trillerin ja synkkäsävyisemmän nordic noir -tarinan välillä. Aseet laulavat ja Lisbeth Salanderista on kehkeytynyt lähes kenttätason erikoisagentti, joka yksin taistelee kovapintaisia ammattirikollisia vastaan. Toisaalta elokuva väläyttelee esiin palasia Lisbethin traumaattisesta menneisyydestä ja tuo mukaan edellisestä elokuvasta tuttua synkkyyttä ja kipeitä yksityiskohtia. Paperilla asetelma on voinut tuntua toimivalta, mutta kokonaisuus tökkii. Erityisesti draamallisemmat ja perhetraumoja valottavat jaksot tuntuvat kovin päälleliimatuilta, kun taas action-kohtaukset ovat parhaimmillaan tehokkaita ja viihdyttäviä.

Elokuvan Lisbeth on edelleen yksinäinen susi, mutta Fincherin elokuvaan verrattuna Claire Foyn päähenkilö on ennemminkin action-sankari kuin totaalinen ulkopuolinen. Mielenkiintoisena visuaalisena yksityiskohtana elokuvassa on mukana hienoisia sadomasokismiin viittaavia yksityiskohtia. Hollywood-elokuvan sävy ei kuitenkaan tavoita Fincherin teoksen synkkyyttä, eikä varsinkaan alkuperäisen ruotsalaisen elokuvasarjan arkista karheutta.

Teknologia on Lisbethin ase ja tästä elokuvassa otetaan kaikki irti. Lentokentälle sijoittavassa kohtauksessa käytetään hyväksi kaikkia keinoja hakkeroitua nykyaikaisiin tietojärjestelmiin, ja tämän puolen esittelyssä Alvarezin elokuva loistaa. Se, kuinka realistista elokuvassa kuvattu hakkerointi lopulta on, on tietenkin oma kysymyksensä. Henkilökohtaisena toiveenani esittäisin pyynnön siitä, että ainakaan ydinasejärjestelmiä ei kytkettäisi samaan verkkoon yhdellä tietokoneohjelmalla hallittaviksi...

Kokonaisuutena Se mikä ei tapa on viihdyttävä, mutta varsin yhdentekevä jatko-osa ja uudelleenkäynnistys Millenium-sarjan sankareille. Claire Foyn roolityö nousee esiin elokuvan helmenä yhdessä näyttävien toimintakohtausten kanssa, mutta kokonaisuus tuntuu epätasaiselta ja uppoaa auttamattomasti tutunoloisten Hollywood-trillerien tasaisen harmaaseen massaan.