The Disaster Artist kotikatsomo

The Disaster Artist on elokuva elokuvan tekemisestä ja elokuvaunelmien tavoittelusta. Se kuvaa "maailman parhaaksi huonoimmaksi elokuvaksi" tituleeratun kulttiklassikon The Roomin (2003) kivuliasta tekoprosessia sekä ohjaaja-pääosanäyttelijä Tommy Wiseaun (James Franco, mm. The Deuce) ja näyttelijä Greg Sesteron (Dave Franco, mm. Suuri puhallus) välistä ystävyyttä.

Tositapahtumiin perustuvan draamakomedian ohjaajalla ja toisen pääosan näyttelijällä James Francolla on takanaan jo mittava ura Hollywoodissa. Franco tunnetaan etenkin näyttelijänä, mutta The Disaster Artist on jo hänen 31. ohjaustyönsä. Mukaan mahtuu indie-leffoja ja suurempia tuotantoja sekä fiktioelokuvien lisäksi myös dokumentteja ja lyhytelokuvia.

Väistämättä tuleekin mieleen, että Franco on hyödyntänyt elokuvassa myös omia kokemuksiaan ohjaajana ja näyttelijänä kuvauksista, joissa kaikki menee pieleen, tai ensi-illoista, joissa ohjaaja istuu pää märkänä jännittäen yleisön reaktioita. Franco onkin kertonut, että monet niistä paikoista, joissa alkuperäinen The Room kuvattiin ja jotka esiintyvät myös hänen elokuvassaan, ovat samoja joissa Francokin aloittelevana näyttelijänä tapasi hengata.

Ehkä kiinnostavin elokuvan kuvausprosessiin liittyvä piirre on muiden näyttelijöiden kertoma anekdootti, jonka mukaan James Franco pysytteli usein Tommy Wiseaun roolissa myös ohjatessaan. Franco on niin ikään korostanut monissa haastatteluissa, miten kaikessa epäonnistuvan ja Hollywoodin hyljeksimän Wiseaun tarina ja luomisen tuska vetosi häneen myös henkilökohtaisella tasolla.

Elokuvan ovat käsikirjoittaneet Scott Neustadter ja Michael H. Weber ((500) Days of Summer) perustuen Greg Sesteron yhdessä Tom Bissellin kanssa kirjoittamaan omaelämäkerralliseen menestyskirjaan The Disaster Artist: My Life Inside The Room, the Greatest Bad Movie Ever Made (2013).

Pääosissa bondaavat Francot ovat siis veljeksiä, joista etenkin James tekee kelpo roolityön. Sivuosissa vilahtavista kuuluisuuksista, kuten Seth Rogen, Sharon Stone ja Judd Apatow, moni kuuluu Francojen ystäviin. Kokonaisuutena elokuva tuntuu kuitenkin stereotyyppiseltä kuvaukselta Hollywood-unelmista, jossa ei päästä pintaa syvemmälle. Juonenkuljetus on poukkoilevaa, musiikkivalinnat turhan alleviivaavia ja henkilöhahmot pinnallisia. Päällimmäiseksi jää tunne, että veljekset halusivat tehdä ystäviensä kanssa hauskan buddy-elokuvan, jossa on hyvä meininki ja välillä vähän vakavoidutaan.

Monet kohtaukset jättävät ilmaan paljon kysymyksiä, etenkin viime vuosina esiin nousseen Hollywoodin seksuaalisen häirinnän ja #metoo-kampanjan jälkeen. Hyvä esimerkki on kohtaus, jossa Tommy (James Franco) kiukuttelee kuvauspaikalla seksikohtausta tehdessä vain rutistettu paperipussi peniksensä suojana ja haukkuu naisnäyttelijä Julietten (Ari Graynor) vartaloa inhottavaksi. Kun Greg (Dave Franco) moittii Tommyä julmaksi, hän vetoaa Hitchkockin itsevaltaiseen ohjaustyyliin ja että hänen mielestään ohjaajan on oltava diktaattori" kuvauspaikalla.

Tommy on myös toistuvasti myöhässä kuvauksista, ei halua maksaa ilmastoinnista tai vedestä kuvauspaikalla ja erottaa mielivaltaisesti kuvausryhmän jäseniä valittaen jatkuvasti, ettei kukaan ymmärrä hänen "visiotaan". Elokuvan vastaus ohjaajan valta-aseman väärinkäyttöön tulee vanhemman naisnäyttelijän Carolynin suusta: Kurjinkin päivä kuvauspaikalla on parempi kuin hyvä päivä jossain muualla." Tämä asenne tuo ikävällä tavalla mieleen elokuvanteon glorifioinnin, ja että näyttelijöiden ja kuvausryhmän olisi kestettävä mitä vain taiteen vuoksi.

Kaiken kaikkiaan elokuva tuntuu hukatulta mahdollisuudelta. Sesteron herkullinen kirja ja Tommy Wiseaun henkilöä ympäröivä mysteeri eivät pääse oikeuksiinsa, sillä elokuva tyytyy toistamaan kliseitä Hollywood-unelmista ja Wiseau henkilöhahmona jää hyvin etäiseksi. Elokuva jää haaleaksi kokemukseksi, sillä se ei ole komediana kovin hauska eikä draamana erityisen koskettava.