Tervetuloa nukketaloon kotikatsomo

Todd Solondz tunnetaan parhaiten ohjaustyöstään Onni. Elokuvan vinksahtaneeseen maailmaan mahtui niin pedofiliaa, paloittelusurmaa kuin venäläistä rakastajaakin. Omalaatuisesta ihmiselämien kuvauksesta kehkeytyi menestys, joka keräsi useita festivaalipalkintoja. Jo aiemmassa ohjaustyössä, Tervetuloa nukketaloon, näkyy ohjaajan persoonallinen tapa kuvata ympäristöään. Tässäkin elokuvassa seksuaalisuus ja syrjäytyneisyys heitetään katsojalle puruluiksi. Järsimisavuksi ohjaaja tarjoaa mustaa, hirtehistä huumoria.

Elokuvan päähenkilö Dawn pyristelee heräävän seksuaalisuuden ja koulukiusaajien välisessä paineessa. Yläasteikäinen mallioppilas ei löydä paikkaansa sen paremmin opiskeluyhteisöstä kuin perheensä parista. Onnesta tuttu ydinperhekritiikki tarjoaa ilonaiheita myös tässä amerikkalaisia ihanteita ruotivassa rainassa, jonka tarinamaailma on sittemmin saanut jatkoa Solondzin viimeisimmässä työssä Palindromes. Vanhempien vuosipäiväjuhla, pikkusiskon balettiesitykset ja nörttiveljen bändi onnistuvat olemaan kaikessa karmeudessaan riemastuttavia. Ohjaaja käyttää stereotypioita oivaltavasti ja tuoreesti.

Dawn on samaan aikaan mustavalkoinen ja monimutkainen, kuin raivostuttava ja rakastettavakin. Solondz kuvaa ahdistusta ja epäoikeudenmukaisuutta, mutta ei ole turhan tarkka piirtäessään rajaa uhrien ja syyllisten välille. Vain harva elokuva voi raiskaamisesta puhumisen ja lapsen kidnappauksen yhteydessä pakottaa nauramaan. Tervetuloa nukketaloon tekee tämän, ja pysyy vielä hyvän maun rajoissa. Ohjaajan tyyli on kiistanalainen, mutta herättää ajatuksia ja pyrkii puhuttelemaan. Tabuilla leikittelevä kerronta kantaa takuulla shokkivaikutusta pidemmälle.

Elokuvallaan Solondz onnistuu tavoittamaan murrosikäisen maailmankuvan. Suorastaan surkuhupaisa ääniraita tukee muuta toteutusta hyvin. Värikylläinen puvustus ja imelä lavastus puolestaan nostavat katsojan karvat pystyyn. Tähän Solondz lienee pyrkinytkin. Vaikka ohjaaja antaa luvan nauraa, ei hän epäröi silittää välillä vastakarvaankin. Tervetuloa nukketaloon on erilainen, ärsyttävä ja hauska. Nuoren angstin kuvaus kulkee hallitusti alusta loppuun, vaikka ei kokonaisuutena aihepiirinsä kapeuden vuoksi aivan Onnen veroiseksi nousekaan.