Ulu Grosbardin uusi elokuva luo alkuasetelmissaan katsojille mielenkiintoisen tilanteen. Michelle Pfeifferin esittämä perheenäiti laskee pienokaisensa hetkeksi maahan juhlissa ja tämä katoaa. Eikä kukaan tiedä miksi. Tämän juonen ongelmat kuitenkin alkavat. Grosbard hyppii hetkestä toiseen, usein vuosien päähän, eikä perheen vanhemmille (Pfeiffer ja Treat Williams) jää aikaa miettiä näitä elämänsä pahimpia hetkiä.
Whoopi Goldberg on musta etsivä, joka ottaa tapauksen hoitaakseen. Hän toteaa heti alussa olevansa lesbo ja pelkäävänsä kosketusta, mutta asialla ei ole mitään merkitystä juonen kannalta. Yksi irtonainen kohtaus vain lisää. Paljastamatta juonta sen enempää, Syvä kuin meren suurin lapsus on olla onnistuneesti kuvaamatta tarinaan mukaan tulevan kasvatti-isän takuulla käsittämättömän suurta tuskaa. Häntä näyttelevä John Kapelos on sivuosien erikoismies ja raudanluja ammattilainen.
Syvä kuin meri keskittyy kuvaamaan kidnappauksen jälkimainingeissa elävän perheen epäolennaisia hetkiä ja unohtaa merkitykselliset. Treat Williams puuhailee uuden ravintolansa parissa ja seurustelee avajaisissa vieraidensa kanssa. Tarkoitus lienee ollut näyttää, miten elämä voittaa, mutta tämäkään kohtaus ei liity mihinkään juonijatkumoon. Tilkkutäkistä ei saa otetta.
Pfeiffer, Williams ja erityisesti Kapelos olisivat ansainneet parempaa kuin Stephen Schiffin käsikirjoituksen. Onkohan elokuvaa kuvattu ja kirjoitettu samaan aikaan?
Seuraava:
54
Arvostelu elokuvasta 54.
Edellinen: Verijäljet
Arvostelu elokuvasta Affliction / Verijäljet.
The Helsinki Effect ensi-ilta
Minecraft-elokuva ensi-ilta
Flow ensi-ilta
Susipalatsi dvd
Film-O-Holic supistaa toimintaansa