Spies in Disguise kotikatsomo

Elokuvahistorian saralla on monen monta buddy cop -genreleffaa, jossa eripariset lainvalvojat tai ylipäätään samalla puolella jotenkin olevat roolihahmot joutuvat vaikeuksien, riitelyn ja vielä kerran yhden eroonjoutumisen jälkeen tajuamaan, että he toimivatkin parhaiten tiiminä. Vaikka he eivät tulleet alussa toimeen, niin eri näkemykset ovat hyvä pohja luotettavalle ystävyydelle ja kumppanuudelle. Vastaavaa on paljon myös trilleri- ja agenttielokuvissa. Mutta kohtalaisen harvassa ärsyttävämpi osapuoli muuttuu ensin puluksi, jotta hänestä saa irti ihmisyyttä.

Superagentti, musta jamesbondien jamesbond Lance (Will Smith) hoitaa hommat äärettömän coolisti, ilman tukitiimiä ja räväköitä iskulauseita heitellen. Kuvioihin kuuluu jopa pakollinen toimintajakso ennen elokuvan alkutekstejä. Ainoa vika on parissa oudommassa vimpaimessa, jota asemestarit ovat hänelle antaneet. Tuhovoimien sijasta ne perustuvat söpöihin kissoihin ja glitteriin. Superagenttimme käy juttelemassa oudoksi nimitellyn ja työpaikalla kiusatun Walterin (Tom Holland) kanssa. Tämä kannattaa kovasti ei-tappavia ratkaisuja, kaipaa suojelua väkivallan sijasta ja kehittelee näkymättömyysjuomaa. Lance antaa jämptisti Walterille kenkää.

Vähän ajan päästä Lance on itse vaikeuksissa, sillä hänen ulkomuotoaan lainannut superkonna Killian (Ben Mendehsohn) pöllii tappajadroonin ja vieläpä koko saarellisen sellaisia. Seuraa pääosin hyväntuulista ja leppoista, mutta varsinkin toimintakohtauksien osalla aavistuksen pitkitettyä kohellusta, kunnes Lance tajuaa Walterin olevan hänen ainoa toivonsa. Walter muuttaakin sitten heti kättelyssä Lancen puluksi, ja pulushakki Venetsiassa, Pohjanmerellä ja meksikolaisessa lomaparatiisissa on valmis.

Puluksi muuttuminen on omaperäinen idea, ja aiheesta saadaan ammennettua hupaisia, joskin kertakäyttöisen oloisia sketsejä ja kohtauksia. Muut teemat on kuitenkin nähty moneen kertaan, eikä eriparisten päähenkilöiden lämminhenkisen kumppanuuden syntyminen poikkea mitenkään vastaavista buddy-elokuvista. Myöskin pääpahiksen motiivi toiminnalleen on varsin ohut, ja se tuntuu napatun Bond-elokuva Spectrestä, jossa ei siinäkään pääkonnalla ollut järin vakuuttavaa syytä yliampuvalle kostolleen.

Vakoojat valepuvuissa päihittää kuitenkin uudemmat Bond-elokuvat silkalla pulumaisella anarkismillaan ja napakalla, turhia rönsyjä välttävällä draaman kaarellaan. Mukavan särmikäs animointi ja pirteät sivuhahmot puluineen päivineen piristävät tarinan kulkua silloinkin, kun se jää kiertämään samoja latuja. Juoni etenee riittävän pirteästi, jotta sitä luulisi pienempienkin jaksavan seurata. Aikuisilla taas on tehtävää havaita valtaisa määrä silmäniskuja eri agenttitarinoihin ja niiden konventioihin.

Vaikka konfliktia on turhan paljon, niin iso osa siitä ratkaistaan Walterin ei-kuolettavilla välineillä kuten purkkanauhoilla, puhallettavilla suojahalipalloilla ja kissaferomoneilla. Tämä on mukava yllätys monien turhan väkivaltaisiksi heittäytyvien lastenanimaatioiden joukossa. Vaikka päähahmot ovat varsin ohueksi tyypiteltyjä, erityisesti Lance, niin Walterin taustaa syvennetään pienillä tiedonmurusilla perhetragediasta ja niistä syistä, miksi hän on valmis laittamaan oman henkensäkin likoon voidakseen ennemmin pelastaa kuin rikkoa. Tämä lähtökohta ei ole ollenkaan huono elokuvan eettiseltä kannaltakaan.

Vakoojat valepuvussa päättyy mainioon lähtökohtaan, joka avaa tien uusille seikkailuille mutta saa toivomaan, että niistä ei tehtäisi enää uusia täyspitkiä elokuvia. Joidenkin tarinoiden toivoisi riittävän sellaisenaan.