Sinua parempaa kotikatsomo

Ohjaaja-käsikirjoittaja-näyttelijä Woody Allen aloitti menestyksekkään uransa jo 1950-luvulla tv-käsikirjoittajana ja kymmenen vuotta myöhemmin myös näyttelijänä ja elokuvaohjaajana. Allen oli jo alun alkaen hieman erilaisempi ja radikaalimpi kuin muut, varsinkin koukeroisten ihmissuhteiden kuvaajana. Hän tulikin tunnetuksi erityisesti 1970- ja 1980-luvun "hermostuneista romansseistaan" kuten draama-komedioista Annie Hall (1977), Manhattan (1979) ja Hannah and Her Sisters (1986).

Uran laskusuhdanne alkoi 1990-luvun puolen välin jälkeen, kun Allenin kirkkaimmat tähdet Mia Farrow’sta Diane Keatoniin korvautuivat vähitellen uudemmilla ja tuoreemmilla kasvoilla ja kun elokuvien kertomukset ja teemat alkoivat toistaa itseään. Viimeisimmät elokuvat eivät ole päässeet ainakaan Suomessa edes teatterilevitykseen asti. Allen on kuitenkin tehnyt myös vuosituhannen vaihteen ympärillä hauskoja sekä kutkuttavia kuvauksia keksibisnekseen päätyvistä pikkuroistoista ja yllättäen sokeutuvista elokuvaohjaajista sekä tietysti elämänsä ja unelmiensa kanssa kamppailevista käsikirjoittajista, kuten nyt hänen uusimmassa komediassaan Sinua parempaa (2003).

Sinua parempaa kertoo kirjailijan urasta haaveilevan ja komiikan kirjoittamisella elantonsa ansaitsevan Jerry Falkin (Jason Biggs) ahdistavasta ja sekavasta elämästä. Jerry on joutunut vaikeaan eksistentiaalikriisiin, eikä tiedä miten hänen tulisi toimia suhteessaan rakastamaansa tyttöystävään, häsläävään manageriinsa tai sen puoleen omaan uraansa. Miehen tyttöystävä Amanda (Christina Ricci) on rasittavan neuroottinen, itsekäs ja seksuaalikäyttäytymisessään ailahteleva nainen, joka tekee Jerryn elämän hankalaksi, varsinkin kun Amanda antaa luvan boheemille, kokaiinia vetävälle äidilleen (Stockard Channing) muuttaa heidän luokseen. Jerry ei tiedä mitä hänen pitäisi ajatella, kun oma psykiatri vastaa kysymyksiin vain vastakysymyksillä ja ainoa järjen ääni hänen elämässään on kollega David Dobel (Woody Allen), jolla tälläkään ei ole kaikki kuulat järjestyksessä.

Allen luottaa käsikirjoituksissaan jatkuvaan hermostunutta höpinää täynnä olevaan dialogiin ja epäuskottaviin juonenkäänteisiin, ja useimmissa tapauksissa se toimii. Tässä elokuvassa kuvastot, henkilöhahmot ja sutkautukset ovat kuitenkin niin moneen kertaan kierrätettyjä, että nauru ei irtoa millään ja käteen jää vain säkki sekavaa pölinää. Biggs yrittää olla nuori Allen, siinä erityisen hyvin onnistumatta – hänessä on kuitenkin lupaavan koomikon aineksia. Ricciltä puolestaan luontuu hyvin neuroottisen ja kiviriippamaisen ämmän rooli, ja myös Danny DeVito tekee hauskan sivuosasuorituksen hyvätahtoisena, mutta ammattitaidottomana managerina.

Sinua parempaa epäonnistuu kokonaisuutena, vaikka siellä täällä pilkahtaakin: upeaääniset diivat Billie Holiday ja Diana Krall sulostuttavat äänimaisemaa pehmeällä jazzillaan ja New Yorkista on jälleen kerran onnistuttu tekemään esteettisesti houkutteleva ja nostalginen kuvaus. Woody Allenin ammattitaitoa ei voi kiistää ja hän on tehnyt elämässään paljon hyviä elokuvia – tämänkertainen leffa ei kuitenkaan yllä edes miehen TOP20-listalle.