Salaisuuteni kukka kotikatsomo

Leo (Marisa Paredes) on kirjoittanut kaksi vuosikymmentä romanttisia romaaneja salanimellä, mutta se on nyt loppu – uusin käsikirjoitus on enemmän musta kuin vaaleanpunainen. Hänen miehensä on sotilas, joka on paljon poissa kotoa, ja Leo on tyytymätön tilanteeseen. Kustantamokin uhkaa haasteella, jos Leo ei palaa hömpän pariin.

Pedro Almodóvarin ohjaama ja käsikirjoittama Salaisuuteni kukka on yllättävän konventionaalinen elokuva – pieniä kipakoita yksityiskohtia lukuun ottamatta, kuten television huutamiskilpailua, lääketieteen opiskelijoiden mielenosoitusta, jonka keskelle järkyttynyt Leo joutuu, tai hänen kaistapäistä äitiään, jota näyttelee eräs Almodóvarin suosikeista, Chus Lampreave.

Musiikki myötäilee vahvasti päähenkilön tunteita ja vie katsojan mukanaan Leon elämän dramaattisiin käänteisiin. Kodinhoitaja Blancaa näyttelevän Manuela Vargasin ja hänen poikaansa esittävä, tunnetun flamencotanssijan Joaquín Cortésin intensiivinen tanssiesitys kuuluu elokuvan huippuhetkiin ja rikkoo sopivasti muuten vaivattomasti soljuvaa juonenkuljetusta.

Almodóvarin elokuvaksi Salaisuuteni kukka tuntuu jopa kovin tavalliselta. Elokuva on kuitenkin tyylipuhdasta työtä, kerronta on varmaa ja esteettinen näkemys tuttua Almodóvaria. Elokuvan hahmoja lähestytään hellästi ja ymmärtävästi. Marisa Paredes eläytyy uskottavasti rooliinsa ja muutenkin näyttelijäntyö on elokuvassa vahvaa.

Paljastamatta liikaa, elokuvan loppukin on yllättävä, Almodóvarille epätyypillisellä tavalla.