Saippuaprinssi kotikatsomo

Yksi lajityyppi uudessa suomalaisessa elokuvassa loistaa poissaolollaan: komedia ja erityisesti tietysti hyvä komedia. Kaikenmaailman Pekkoja ja Uunoja kun tähän kategoriaan ei voi edes parhaalla tahdolla laskea. Vapaa pudotus -sarjaa ohjanneen Janne Kuusen elokuva Saippuaprinssi yrittää täyttää tätä puutetta.

Saippuaprinssi on kertomus nuoresta naisnäyttelijästä Ilonasta (Pamela Tola), joka sattumankaupalla ajautuu käsikirjoittamaan alan kovinta saippuaoopperaa Tulisuudelmaa. Suloinen Ilona ihastuu saippuasarjan karismaattiseen pääosanesittäjään Kalleen (Mikko Leppilampi) ja alkaa kirjoittaa sarjaan käänteitä omasta elämästään ja parisuhdekiemuroistaan. Tästä luonnollisesti seuraa melkoinen sotku, jossa todellisuus ja fiktio sekoittuvat varsinkin, kun Kallella on jo suhde sarjan toisen käsikirjoittajan (Outi Mäenpää) kanssa.

Näyttelijöistä Saippuaprinssin toimiminen ei jää kiinni vaan osajaossa on mukana iso joukko hyviä tekijöitä myös pienissä rooleissa. Kuten useassa yhteydessä on todettua, suomalaisten naisnäyttelijöiden tulevaisuus on hyvällä tolalla Pamela Tolan suhteen. Hän tekee hienoa työtä myös Ilonan roolissa ja osoittaa kykyä venyä muihinkin kuin kilttien naapurintyttöjen rooleihin. Mikko Leppilampikin yllättää positiivisesti saippuakliseet omaksuneena sankarina. Outi Mäenpää on hyvä, vaikkakin vetääkin monen muun ohella roolinsa turhan överiksi.

Sen sijaan käsikirjoituksessa ja samalla myös ohjauksessa piilevät Saippuaprinssin heikkoudet. Elokuvan on kirjoittanut Aleksi Bardy, joka on aiemmin kynäillyt jaksoja sellaisiin sarjoihin kuin Kotikatu tai Käenpesä. Bardylla on siten omakohtaista kokemusta siitä maailmasta, jossa saippuatähdet ja ihmiset saippuasarjojen takana elävät.

Saippuaprinssi ei kuitenkaan pysy koossa vaan lipsahtelee tekijöidensä käsistä vähän joka suuntaan. Se ei oikein tiedä olisiko täysiverinen komedia vai ihmissuhdedraama, parodia vai romanttinen komedia. Nyt se onnistuu olemaan vähän kaikkea ja samalla ei mitään kunnolla. Bardyn ja Kuusen taustat tietäen tulee väistämättä mieleen, että pitkän elokuvan sijaan tässä olisi voinut olla enemmän aineksia tv-sarjaksi. Niin irrallisiksi ja lyhyiksi erinäiset tapahtumat ja hahmojen kehittelyt nyt jäävät.

Kaiken kaikkiaan Saippuaprinssi on ihan kohtalaisesti toimivaa viihdettä erityisesti näyttelijöidensä ansiosta. Hyvä idea ei kuitenkaan välttämättä kanna Suomessa, jossa ei edes ole ihan oikeaa saippuasarjakulttuuria, vaikka täällä aika monta vuotta Kauniita ja rohkeita on katsottukin.

Niin ja Saippuaprinssin loppuspektaakkelin kaltaista spedeilyä ei olekaan suomalaisessa elokuvassa nähty sitten itse herra Pasasen aikojen.