Replacements - Korvikkeet kotikatsomo

Korvikkeissa palloa potkitaan lujasti ja viedään juosten maalialueelle, mutta Keanu Reevesin ja Gene Hackmanin tähdittämä elokuva jättää pelin päätteeksi katsojansa ihmettelemään pelipallonsa kadottaneena. Kovalla rahalla kankaalle houkutellut tähdet, erityisesti Reeves ensimmäisessä elokuvassaan sitten Matrixin, poukkoilevat Suomessa videolle suoraan luotsatussa tarinassa vailla pyrkimystäkään tehdä mitään uutta, erikoista tai vakavasti otettavaa. Elokuva herättääkin kysymykset: pitäisiköhän näyttelijöillekin aloittaa markkinoida jonkinnäköistä urasuunnittelua vai kävivätkö niminäyttelijät elokuvassa vain täydentämässä omaa tilipussiaan? Katsojan hämmennystä ei helpota myöskään se, että juonikin on veistetty tavallisesta työmaalankusta suurimmilla mahdollisella löydetyillä työkaluilla, ja työkin on lopulta heitetty syrjään, vähän viimeistelemättä jätettynä.

Menneiden vuosien urheilijalakot ovat harmittaneet ammattiurheilusta elävää sohvallaan kaljaa kittavaa ja popcornia napostelevaa penkkiurheilijakansaa. Howard Deutch, Korvikkeiden ohjaaja, on varmastikin yksi niistä monista Howardeista, jotka kutsuvat kaverinsa sunnuntai-iltapäivisin kotiinsa töllöttämään ruutua, tai yksi niistä monista Deutcheista, jotka suunnistavat vastaavaan aikaan lähiökuppilaan esittämään voimakasäänisiä Kyllös-kommentteja vieressä istuvalle kloonilleen, sen verran omaa lehmää tuntui ohjaajalla elokuvassa olevan. Korvikkeissa kommentoidaan rahan ja urheilun epäpyhää liittoa, mutta kuitenkin sangen vaisusti ja kriittisemmittä äänittä. Tarinassa ammattilaisjalkapalloilijat ovat uhranneet jalot urheilulliset aatteensa mammonan alttarilla (mitä uutta!) ja lakkoilevat juuri kauden loppumetreillä. Jalkapalloporhot eivät kuitenkaan tällä kertaa taivu hellittämään kukkaroidensa nyörejä vaan pelit ennen loppuotteluja päätetään pelata "has been" ja "never was" -rikkureilla. Tarjolla on siis maistiaiset amerikkalaisesta unelmasta aiemmille epäonnistujille.

Mutta toisaalta, vaihteeksi on mukava katsella elokuvaa, joka ei edes yritä taiteellisuudellaan tai kantaaottavuudellaan enemmän kuin lupaa tai on. Korvikkeet ei ole mikään erinomaisen hyvä, mutta ei toisaalta mikään erikoisen huonokaan elokuva omassa kategoriassaan. Muutamassa kohtaa elokuvan vitsit kolisuttelevat toki pahasti puujalkoja, oksennushuumorin olisi voinut välttää kokonaisuudessaan, ja karikatyyristen pelaajahahmojen luomisessa olisi ehkäpä kannattanut pitää edes jonkinlainen kohtuus mielessä, mutta kokonaisuudessaan elokuva on aivan viihdyttävä kaikessa harmittomuudessaan ja hyväntahtoisuudessaan. Hyvä musiikkiraita ja pahimman mahdollisen lopun ohitse luotsaava ote pitävät elokuvan leppoisana katsomiskokemuksena. Howard Deutchin ohjaus on harmiton kesäelokuva, jonka katsominen ei vaadi aivojen rasittamista, mutta toisaalta, kaipa tuo kallisarvoinen harmaa mössökin kaipaa omaa lomaansa...