Todettakoon heti alkuun, että vaikka Rankkaa peliä sijoittuukin koripalloilun maailmaan, se ei ole urheiluelokuva. Koripallokenttä on pohjana paljon syvemmälle draamalle, mutta ohjaajansa Spike Leen parhaimpiin elokuva ei kuulu. Niin suuri koripallofani kuin Lee ehkä onkin. Toki hän pystyy edelleen loihtimaan runollisuutta tapaansa kuvata jokapäiväistä arkea kompastuen kuitenkin kerronnan visuaalisella tasolla turhaan oliverstonemaiseen kikkailuun, joka vie lopulta elokuvalta kaiken uskottavuuden. Ironia kun ei saa siipiään alle missään vaiheessa. Alun puhuttelevat kuvat koripallosta amerikkalaisten koulujen, pihojen ja kujien, valkoisten ja mustien, rikkaitten ja köyhien kansallisurheiluna hukkuvat myöhemmin, kun ohjaaja ei ole osannut päättää kertoako yksilödraamasta vai tehdäkö kriittistä näkemystä ammattiurheilusta.

Rankkaa peliä on pinnalta isä ja poika -tarina. Denzel Washington esittää totutun vakavissaan vankilassa murhatuomiota viruvaa isäpappaa, joka saa tilaisuuden lyhentää tuomiotaan, jos pystyy suostuttelemaan huippulahjakkaan poikansa tekemään sopimuksen yhden ja tietyn yliopiston kanssa. Ammattikoripalloilija Ray Allen on Jesus-pojan roolissaan muuten juuri niin huono kuin voi olettaakin koripalloilijan olevan näyttelijänä. Isä-Denzelin tehtävä ei ole kuitenkaan helppo, sillä lahjakkaalla lukion päättävällä nuorukaisella riittää hännystelijöitä ja makealla elämällä houkuttelijoita jokaisen kulman takana. Lisäksi Jesus ei enää edes tunnusta omaa isäänsä, koska tämä on tehnyt jotain anteeksiantamatonta.

Perustarina elokuvassa toimii mainiosti ilman turhaa sentimentaalisuutta. Melkoisena rasitteena on kuitenkin muutama aivan turha sivuhenkilö, kuten esimerkiksi Milla Jovovichin ilolintu, johon selibaattia pitkään purrut isä-Denzel pääsee hieromaan tuttavuutta. Turhan rönsyilyn takia isä-poika-tarina uuvahtaa kesken kaiken, varsinkaan kun Ray Allen ei pysty rooliaan täyttämään karismaattisen Washingtonin rinnalla. Käsikirjoitus on toivottoman epätasainen ja niin myös Leen ohjaus. Hyvistä kohtauksista pudotaan aivan tökeröihin hetkiin, joita katsoessa vain vaivaantuu.

Monista heikoista lenkeistään huolimatta Rankkaa peliä tuo kuitenkin esille ammattilaisurheilun epäkohtia. Se on enemmän elokuva kapitalismin kirjoittamattomista toimintakaavoista kuin urheilusta. Juuri Yhdysvalloissahan suuri bisnes ja urheilu ovat jo pitkään aikaan olleet veistettyjä samasta puusta. Menestyäkseen ei riitä se, että urheilija on lajinsa huipulla, vaan että hän on myös sitäkin parempi showmies. Urheilullisuus ja voittaminen ovat vain tyhjää kolisevia fraaseja juhlapuheissa, kun tahtipuikkoa heiluttavat kivenkovan liiketoiminnan ja maksimaalisen taloudellisen hyödyn pajavasarat. Tässä modernissa pelissä lihakset ja rehellisyys häviävät tyystin ahneudelle ja suurinumeroisille pankkitileille. Urheilijat eivät ole muuta kuin pelinappuloita liikemiesten ja sijoittajien pajatsoissa.

* *
Arvostelukäytännöt