Rango kotikatsomo

Tehdään heti yksi asia selväksi: Gore Verbinskin ohjaama Rango ei ole varsinaisesti lastenelokuva, vaikka se sellaiseksi dvd:n takakannessa luokitellaankin. Elokuva on selkeästi tehty aikuiselle, paljon elokuvia katsovalle ja elokuvallista yleistietämystä omaavalle katsojakunnalle, jolle tämä animaatio tarjoilee lukuisia viittauksia varsinkin western-genren elokuviin ja näyttelijöihin, mutta myös elokuviin, kuten esimerkiksi Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa (Terry Gilliam, 1998) ja Chinatown (Roman Polanski, 1974), josta juoni on osin napattu.

Rangon juoni on melko simppeli, mutta se sisältää tarpeeksi yllätyksiä, jotta mielenkiinto pysyy yllä. Yksinäinen kameleonttilisko, jonka äänenä esiintyy Johnny Depp, ohjaa omaa pientä ensembleään kotiterraariossaan aavikolla esittäen itse eri sankarirooleja. Yleisöä ei harmi kyllä autiomaassa liiemmälti ole. Sitten kohtalo johdattaa liskon tielle, joka on vievä hänet vesipulasta kärsivän Dirtin pikkukaupungin sheriffiksi, ja monen jännittävän ja hauskan käänteen jälkeen oikeaan sankaruuteen.

Elokuvan hahmojen esikuvina ovat toimineet aavikon eläimet. Kalkkarokäärme on tietenkin suurin pahis, ja tuo mieleen itsensä Lee Van Cleefin. Hahmolle on antanut äänensä Bill Nighy. Muiden aavikon asukkien ääninäyttelijöitä on mukava bongailla elokuvaa seuratessa. Myös ihmishahmoinen ”Mies vailla nimeä” tavataan hortoilemassa aavikolla.

Rango käyttää oivaltavasti hyväkseen lännenelokuvien kaanoniin kuuluvaa kuvastoa ja musiikkia tuoden mukaan moderneja elementtejä, jotka saavat ajatukset kääntymään Tarantinon tuotoksiin ja spagettiwesterneihin. Elokuva sisältää perusjuonen alla kulkevan ajatuksen sankarin matkasta vaikeuksien ja koettelemusten kautta itsensä tuntemiseen, voittoon ja sankaruuteen. Monissa myyteissä ja taruissa, muun muassa Odysseuksessa, esiintyvän sankarin matkan kiteytti länsimaiselle lukevalle yleisölle Joseph Campell kirjassaan Sankarin tuhannet kasvot (The Hero with a Thousand Faces, 1949). Campbell kutsui tällaista eri variaatioina toistuvaa myyttiä monomyytiksi.

Vaikka Rango sukeltaakin paikka paikoin syvälle myytteihin ja mystisiin mielenmaisemiin, se ei hukkaa missään vaiheessa perustehtäväänsä eli viihdyttämistä. Animaatiota voi huoletta suositella katsottavaksi kouluikäisille katsojille vanhempien seurassa, sillä mitään todella pelottavaa ei elokuvassa ole. Rango on koko perheen elokuva, joka ei aliarvioi aikuisia eikä mene sieltä mistä aita on matalin.