Puolitoista päivää kotikatsomo

Pohjoismaista alkuperäissisältöä saapuu jo kohtuullisesti globaaleihin suoratoistopalveluihin. Netflix etabloitui Tukholmaan muutama vuosi sitten. Nordis-katalogia kaunistavat muun muassa Musta rapu, One More Time sekä norjalaistuotanto Peikko. Viimeksi mainittu on ollut näistä suosituin luultavimmin digiotuksiensa ansiosta. Poppisviihteen jälkeen yritystä on vakavamman draaman suuntaan ruotsalaiselokuvalla Puolitoista päivää, joka saa ensiesityksensä Netflixillä ensimmäinen syyskuuta.

Rikollista taustaa omaava mies (Alexej Manvelov) kaappaa aseella uhaten labiilin vaimonsa (Alma Pöysti) vangiksi terveyskeskuksesta. Vaatimuksena on pakoauto, jonka kuskiksi lähtee poliisi (Fares Fares). Puolitoista päivää suhaillaan kesäisissä maisemissa.

Tapahtumat etenevät suurilta osin autossa muutamin välipysähdyksin. Vaimon vanhempien tapaaminen on huikea episodi, jossa kässäri ilahduttavasti yllättää. Masentavan nyyhkimisen sijaan vanhukset lataavat kaappaustilanteessa tiukkaa roastausta niin tyttärestään kuin hänen miehestään. Tyttären kieroon kasvaminen saa uskottavan selitteen. Verbaalinen pyssyttely laukaisee eroprosessia virittelevän avioparin suhtautumaan toisiinsa ymmärtäväisemmin.

Kehyskertomus on valitettavan tuttu. Tämäkin tarina omaa todellisuuspohjaa ja se on helppo mieltää dokumentaarisena kannanottona elämän arvottamiselle. Ei paljoa painaneet parinkymmenen tuhannen vanhuksen henget vaakakupissa, kun korona sai riehua vapaasti naapurimaassa vailla rajoituksia. Irvokkaalta vaikuttaakin tilanne, jossa yhteiskunta taipuu luokille säästääkseen rikollisen ja hänen vaimonsa hengen. Lapsen etua jaksetaan jankuttaa, mutta kumpikin vanhempi vaikuttaa liian rikkinäiseltä tasapainoiseen kasvattamiseen.

Kokonaisuuden priimuksena toimii näyttelijänä pätevöitynyt Fares Fares. Kyseessä on hänen debyyttiohjauksensa. Lisäksi kaveri vetää yhden päärooleista ja on toiminut toisena käsikirjoittajana. Henkilöohjaus on hieman hakusessa, mutta koska tiimissä on kokeneet veteraanit mukana, siihen ei tarvitsekaan niin paljoa panostaa.

Näyttelijäkolmikko samoin kuin vanhemmat (Stina Ekblad, Bengt Carlsson) tekevät nautittavat suoritteet. Etenkin Stina Ekblad ja tyynen rauhallinen Fares suoriutuvat erinomaisesti. Alma Pöystin ansioluetteloon tämä lienee mukava kansainvälinen lisä.