Menetetyn sukupolven jäljillä
Kirjailija Rudyard Kiplingin poika John katosi ensimmäisen maailmansodan Loos’n taistelussa 18 vuoden ikäisenä. Kipling kirjoitti Jackin katoamisesta runon My Boy Jack, jonka brittinäyttelijä David Haig sittemmin dramatisoi näyttämölle. Haig on tähdittänyt Rudyard Kiplingin roolia niin näyttämöllä kuin myös käsikirjoittamassaan Poikani Jack -elokuvassa.
Pelkässä televisioesityksessä Isossa-Britanniassa nähty Poikani Jack on Suomessa selvinnyt dvd-levitykseen – eikä syyttä. Elokuva välttää surun ja katumuksen kuvauksessaan kliseet ja onnistuu muistuttamaan sodan kauhuista ennemminkin aidolla tunteella kuin paatoksellisella saarnalla. Teos välittää hienosti tuntemukset ennen ja jälkeen suuren sodan – minkälaisen haavan suurmenetykset aiheuttivat aikakauden ihmisille niin yksityisellä kuin yhteisölliselläkin tasolla.
Ensimmäinen maailmansota traumatisoi erityisesti Brittiläistä imperiumia pahoin. Iso-Britannia menetti siirtomaidensa kanssa yhteenlaskettuna noin 900 000 ihmistä sodassa, jonka piti päättää kaikki sodat. Kokonaisia ikäluokkia nuoria miehiä pyyhkiytyi lähes tyystin taisteluhaudoissa ja imperiumin kuolinkorina alkoi. Kuolleiden joukossa oli myös kirjailija Kiplingin ainoa poika.
Kuten elokuvakin tuo esiin, muun muassa Viidakkokirjan kirjoittanut Rudyard Kipling oli brittiläisen imperialismin ja sotapropagandan kenties innokkain äänitorvi. Kipling usutti – lähes pakotti – vasta 17-vuotiaan poikansa lähtemään kunniakkaana pitämäänsä sotaan. Kipling piti taistelua imperiumin puolesta jokaisen nuoren miehen velvollisuutena.
Poikani Jack on kaikin puolin perusbrittiläistä laatudraamaa, missä tyylikäs käsikirjoitus ja taidokas kuvaus yhdistyvät mestarilliseen näyttelijäntyöhön. Käsikirjoituksessa yksilön tuska vertautuu yhteisön tuskaan ja koskettaa ikuisella aiheellaan menetyksestä ja syyllisyydestä. Intensiivinen kuvaus taisteluhaudoista taas sointuu saumattomasti yhteen rauhallisen kotikuvauksen kanssa.
Oman käsikirjoituksensa tähdittävä David Haig on selvästi syvällä aiheessaan. Yhdennäköisyyden ohella näyttelijä tuntuu ymmärtävän kirjailija Kiplingin menetyksen. Sinkkuelämää-televisiosarjassa ja -elokuvassa nähty Kim Cattrall on kenties ennalta hieman outo valinta Rudyard Kiplingin vaimon rooliin, mutta räävittömänä Samanthana tunnettu näyttelijä osoittaa, ettei ole yhden roolin ihme. Sellaiseksi ei myöskään jää Harry Potteria esittävä Daniel Radcliffe, jonka tulkinta John Kiplingistä on jäykkä, mutta silti koskettava.
Poikani Jack kuvaa kuulun kirjailijan heräämistä sodan todellisuuteen – kuitenkin aidon tuntuisesti vailla epäuskottavia täyskäännöksiä. Kiplingin suru ja katumus näyttää ja tuntuu rehelliseltä, vaikkei kirjailija täysin aiempaa ajatusmaailmaansa hylkääkään. Elokuvan viimeinen kohtaus, jossa oman poikansa menettänyt kuningas ja Kipling kohtaavat, on sydäntä raastava.
Toimituskunnan keskiarvo: 3 / 2 henkilöä
Seuraava:
Aku Ankka – 75-vuotisjuhla
Disneyn klassisia lyhäreitä katsoo ilokseen, vaikka juhlajulkaisulla ei merkittävää elokuvakulttuurista arvoa olekaan.
Edellinen: Elämä on ihanaa
Päällisin puolin kepeä elokuva käsittelee myös elämän pimeämpiä puolia.